Kuinka monta ihmistä tulee? Minkä ikäisiä he ovat? Onko siellä enemmän miehiä vai naisia? Entä jos sataa?
Etsitkö tietoa vai syytä jäädä kotiin?
Sinkkutapahtumaan lähteminen voi herättää yllättävän paljon kysymyksiä. Mutta joskus kysymysten takana on jotain aivan muuta kuin tiedon puute.
Olen järjestänyt sinkuille tapahtumia parikymmentä vuotta. Näiden vuosien aikana olen huomannut kiinnostavan ilmiön: usein juuri ne ihmiset, jotka kyselevät eniten ja pohtivat osallistumistaan pitkään, eivät lopulta tule paikalle.
Miksi näin käy?
Kun haluaa lähteä, mutta jokin pidättelee
Sinkkutapahtumaan osallistuminen saattaa kuulostaa ajatuksena mukavalta. Olisi kiva tavata uusia ihmisiä, päästä ulos neljän seinän sisältä ja ehkä löytää kiinnostavaa seuraakin.
Mutta sitten alkaa pohdinta.
Onkohan siellä ketään minun ikäistäni? Entä jos kaikki tuntevat toisensa? Mitä jos kukaan ei tule juttelemaan? Osaanko minä mennä mukaan keskusteluun?
Nämä ovat inhimillisiä ajatuksia. Tuntemattomien ihmisten kohtaaminen voi jännittää, varsinkin jos ei ole pitkään aikaan käynyt uusissa porukoissa.
Joskus mieli kuitenkin alkaa etsiä vastauksia kysymyksiin, joihin kukaan ei voi etukäteen vastata.
Ja vaikka kaikki käytännön asiat olisi kerrottu tapahtumasivulla, sekään ei välttämättä helpota oloa.
Koska todellinen kysymys ei ehkä olekaan, kuinka monta ihmistä tulee, vaan uskallanko minä mennä heidän joukkoonsa.
Mitä jos en kelpaakaan?
Sinkkutapahtuma voi tuntua erilaiselta kuin tavallinen retki, harrastusilta tai muu yhteinen tekeminen.
Jo sana sinkku saattaa ehkä herättää joillekin ajatuksen siitä, että paikalle mennään arvioitavaksi. Että muut katselevat, vertailevat ja miettivät, kuka voisi olla kiinnostava kumppani.
Entä jos en ole tarpeeksi hyvännäköinen? Entä jos olen liian vanha? Entä jos kukaan ei kiinnostu minusta?
Tällaiset ajatukset voivat tehdä aivan tavallisesta illanvietosta yllättävän suuren asian.
Mutta sinkkutapahtuma ei ole koe, jossa mitataan ihmisen viehättävyyttä tai kelpaavuutta. Eikä jokaisen kohtaamisen tarvitse johtaa romanttiseen kiinnostukseen.
Paikalle voi mennä myös vain viettämään mukavaa aikaa.
Pitääkö sinkkutapahtumaan laittautua?
Tämä ulkonäköasia on minusta erityisen kiinnostava.
Itse en ole meikannut laavutreffeille. Tukka jää lippiksen alle, eikä sen tarvitse sen kummemmin olla laitettuna.
Viime sinkkuiltaan olin jo matkalla, kun yhtäkkiä muistin, etten ollut meikannut. Tukan sentään olin harjannut!
Tapahtumaan voi laittautua tai olla laittautumatta, se on jokaisen henkilökohtainen valinta. Tärkeintä on millainen sinä olet ihmisenä.
Jos laittautumisesta nauttii ja se tuo hyvää mieltä, niin ilman muuta. Minä en enää aina jaksa meikata. Eikä se ole flaksiin vaikuttanut mitenkään (sitä nyt ei ole meikillä eikä ilman).
Mutta tarvitseeko?
Entä jos lähtisitkin tapaamaan ihmisiä sen sijaan, että miettisit, millaisena he sinut näkevät?
Joku voi käyttää tunteja valmistautumiseen ja silti tuntea itsensä epävarmaksi. Toinen vetää takin päälleen ja lähtee sellaisenaan.
Ero ei välttämättä ole ulkonäössä, vaan siinä, kuinka paljon merkitystä antaa muiden mahdollisille arvioille.
Ja onhan siinäkin jotain vapauttavaa, ettei jokaista ihmisten kohtaamista tarvitse ajatella mahdollisuutena tulla valituksi tai torjutuksi. Tarkoitus on tulla viettämään muiden samanhenkisten kanssa yhteistä aikaa.
Voiko kotiin jääminen suojella pettymykseltä?
Tässä tullaan ehkä kaikkein kiinnostavimpaan kysymykseen.
Jos ihminen lähtee tapahtumaan, hän ottaa pienen riskin. Hän ei välttämättä viihdy. Hän ei ehkä tapaa ketään erityisen kiinnostavaa. Hän saattaa tuntea olonsa hetken ulkopuoliseksi.
Mutta hän voi myös viihtyä erinomaisesti, saada uusia tuttavia tai löytää jotain aivan odottamatonta.
Kumpaakaan lopputulosta ei voi tietää etukäteen.
Jos taas jää kotiin, välttyy mahdolliselta pettymykseltä. Samalla välttyy myös mahdollisuudelta kokea jotain mukavaa.
Psykologiassa tunnetaan välttämiskäyttäytymisen ilmiö. Kun jokin tilanne jännittää tai ahdistaa, sen välttäminen voi tuoda välittömän helpotuksen. Jos näin käy toistuvasti, välttäminen voi alkaa tuntua aina helpommalta vaihtoehdolta.
Ehkä juuri siksi jotkut ihmiset pohtivat tapahtumaan lähtemistä enemmän kuin toiset.
Ei siksi, etteivät he haluaisi tavata ketään, vaan siksi, että lähteminen edellyttäisi epävarmuuden sietämistä.
Kotiin jäädessä ei tarvitse kohdata torjutuksi tulemisen mahdollisuutta. Mutta silloin ei myöskään voi tulla kohdatuksi.
Matalan kynnyksen tapahtuma, mutta kynnys on silti korkea
Sinkkutapahtumissa järjestetään maksuttomia kävelyitä, retkiä ja muita tapaamisia, joihin ei tarvitse ilmoittautua.
Ei tarvitse ostaa lippua, sitoutua koko päiväksi tai edes tuntea ketään ennestään.
Ajatus on yksinkertainen: tule paikalle ja tutustu ihmisiin.
Silti osallistumisen kynnys voi tuntua korkealta.
Tapahtuman järjestäjä voi tehdä osallistumisesta käytännössä mahdollisimman helppoa. Hän voi kertoa ohjelman, paikan, ajankohdan, tavallisen osallistujien ikähaarukan ja muut tarvittavat tiedot.
Mutta hän ei voi luvata, että paikalla on juuri sinulle sopivia ihmisiä, että kaikki keskustelut sujuvat tai että löydät uuden kumppanin.
Eikä hänen tarvitsekaan.
Kynnystä voi madaltaa, mutta kukaan ei voi astua sen yli toisen puolesta.
Etsitkö tietoa vai varmuutta?
Tämä on kysymys, jonka haluaisin jokaisen pitkään osallistumistaan pohtivan esittävän itselleen.
Tarvitsenko todella vielä lisää tietoa?
Vai yritänkö varmistaa, ettei minun tarvitse kohdata pettymystä, epävarmuutta tai mahdollista torjuntaa?
Kysymykset säästä, osallistujamäärästä tai ikäjakaumasta voivat olla täysin käytännöllisiä. Kaikkien kysymysten taustalla ei ole pelkoa.
Mutta jos huomaat saavasi vastauksen toisensa jälkeen ja keksiväsi silti aina uuden syyn epäröidä, kannattaa ehkä pysähtyä miettimään, mistä oikeastaan on kyse.
Joskus kysymysten tarkoitus ei olekaan saada tietoa, vaan rauhoittaa tunnetta, johon mikään ulkopuolinen vastaus ei riitä.
Entä jos vain lähtisit?
Sinun ei tarvitse olla erityisen sosiaalinen, sanavalmis, näyttävä tai itsevarma tullaksesi sinkkutapahtumaan.
Sinun ei tarvitse löytää kumppania. Ei edes uutta ystävää.
Voit mennä mukaan kävelylle, istua nuotiolla, juoda kahvit tai vaihtaa muutaman sanan tuntemattoman ihmisen kanssa.
Joskus mukava kohtaaminen jää vain yhteen keskusteluun. Joskus siitä syntyy ystävyys. Ja joskus tapahtuu jotain aivan muuta kuin osasit odottaa.
Kaikki nämä ovat mahdollisia, mutta vain jos annat itsellesi tilaisuuden.
Ne, jotka todella haluavat tulla, selvittävät yleensä, miten pääsevät paikalle. Ne, jotka epäröivät lähtemistä, saattavat etsiä syitä olla lähtemättä.
Jos tunnistat itsesi jälkimmäisestä, älä soimaa itseäsi. Kokeile seuraavalla kerralla jotain muuta.
Anna itsellesi lupa mennä paikalle ilman takeita mistään.
Ei tarvitse onnistua, vakuuttaa ketään eikä löytää mitään erityistä.
Riittää, että menet.
Ja jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, olet silti lähtenyt ulos, nähnyt ihmisiä ja saanut uuden kokemuksen.
Seuraavalla kerralla lähteminen saattaa olla jo helpompaa.
Entä jos jokainen tarvitsisi henkilökohtaista palvelua?
Tapahtumien järjestämisessä on myös toinen puoli, jota osallistuja ei välttämättä tule ajatelleeksi.
Tapahtumasivuille on koottu tietoa osallistumisesta, tavallisesta ikäjakaumasta, mahdollisista muutoksista ja muista käytännön asioista. Lisäksi tarjolla on ohjeita ensikertalaisille ja vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.
Kaikki tämä on tehty siksi, että osallistuminen olisi mahdollisimman helppoa ja jokainen löytäisi tarvitsemansa tiedot.
Silti samoja asioita kysytään henkilökohtaisesti, joskus silloinkin, kun kysyjä on jo lukenut vastaukset tapahtumasivulta.
Yksittäiseen kysymykseen vastaaminen ei vie kauan.
Mutta entä jos jokainen tapahtumaan osallistumista harkitseva haluaisi henkilökohtaisen vastauksen kaikkiin mieltään askarruttaviin asioihin?
Silloin tapahtuman järjestämisen rinnalle syntyisi melkoinen asiakaspalvelutyö. Etenkin kun suuri osa tapahtumista on maksuttomia eikä niihin tarvitse ilmoittautua.
Yksi helpotus järjestäjille tähän on tekoälychatti sivustolla, joka etsii kysyjän puolesta sivustolta vastauksen nopeasti. Nopeammin kuin UKK:sta sen itse ehkä löytäisi.
Toki kysyä saa, jos jokin asia on epäselvä tai tietoa ei löydy. Mutta on hyvä erottaa toisistaan käytännön tiedon tarve ja henkilökohtaisen varmuuden hakeminen.
Järjestäjä voi vastata kysymyksiin, mutta hän ei voi poistaa osallistujan epävarmuutta tämän puolesta.
Joskus tärkein vastaus ei löydy järjestäjältä, vaikka kysyisi kuinka monta kertaa. Se löytyy vasta, kun uskaltaa lähteä itse paikalle.
Se fiilis kun lähtee mukaan
Paras palkinto lähtemisessä on kiva seura ja kiva tekeminen. Siksi itse järjestän tapahtumia. Tulee lähdettyä liikkeelle. Jonkun muun järjestämään tapahtumaan voisin keksiä tekosyyn olla lähtemättä, omaan on ”pakko” mennä.
Monesti sohva, peitto ja kuppi kahvia voittaisi sen, että lähtisin tapahtumaan. Mutta kun sen kutsuu itse koolle, niin sinne on mentävä.
Ja joka kerta olen ollut tyytyväinen että tuli lähdettyä. Koen, että tapahtuma on onnistunut ihan jo sillä yhdelläkin osallistujalla. Voi jutella ja vaihtaa toisen kanssa ajatuksia ja viettää aikaa yhdessä. Ja jos sinä osallistut tapahtumaan, niin siellä on jo se järjestäjä/koollekutsuja paikalla.
Omalla kohdalla tämä toimii aktivointina lähteä liikkeelle ja on toiminut hyvin.
Vuosien varrelta olen saanut monia hyviä ystäviä tämän kautta ja tapaan heitä myös muutenkin + puhelinlinjat käy kuumina.
Suosittelen kaikille. Joko koollekutsujan roolissa tai sitten osallistuvana. Mikä sopii kellekin. Pääasia, että lähdet mukaan.
- Kotiin jäädessä ei tarvitse kohdata torjutuksi tulemisen mahdollisuutta. Mutta silloin ei myöskään voi tulla kohdatuksi.
- Kynnystä voi madaltaa, mutta kukaan ei voi astua sen yli toisen puolesta.
- Joskus kysymysten tarkoitus ei olekaan saada tietoa, vaan rauhoittaa tunnetta, johon mikään ulkopuolinen vastaus ei riitä.
Ehkä lähtemiseen ei tarvitsekaan ensin löytää rohkeutta. Ehkä rohkeus syntyy siitä, että lähtee.
Etsitkö tietoa vai syytä jäädä kotiin?
