Miksi me monet sinkut elämme vuodesta toiseen sinkkuina? Miksi parisuhteen löytyminen on tullut näin vaikeaksi?

Tätä pohdin muutaman sinkkuystäväni kanssa.

”Mistä sinkku löytää kumppanin?”

Valmiita vastauksia tähän ei ole. Suurimpana ongelmana on aito kohtaaminen ja se, että olet läsnä toiselle ilman kiirettä.

Oletko ollut ensitreffeillä ja kumppani ei sytyttänyt? Menit ehkä kohteliaisuuttasi toisille treffeille kun et uskaltanut sanoa ”ei”?

Toisilla treffeillä tilanne ehkä vahvistuu edelleen, mutta on käynyt myös niin, että silloin jo ”kolahtaa”. Vain koska annoimme toiselle uuden mahdollisuuden. Mahdollisuuden, johon emme itsekään aluksi uskoneet.

Minne siis mennä, jos haluaa löytää seuraa?

Tässä muutama paikka etsiä seuraa virtuaalisesti.

Tinder

Facebookin sinkkuryhmissä monet ovat kokeilleet Tinderiä ja 99% ovat pettyneet siihen. Viesteihin ei vastata, kuva on vanha, ollaan vain seksin perään, varattuja paljon (Tinderissä on sinkkuja vain 54%), ym.

Monet ovat kesällä huomanneet, että Tinderissä olisi normaalia enemmän varattuja: koronakevään hedelmiä?

Pääsääntöisesti monet FB:n sinkkuryhmät ovat pettymyskertomuksia Tinderistä.

Omien ystävien, miehiä ja naisia, kommentteja Tinderistä kun pyysin:

– Olen huomannut että mitä aktiivisempi on swaippailemaan, sitä vähemmän tulee sopivia. Jos pitää viikon tauon tulee heti parempia ehdotuksia. Ilmainen tili on vain houkutin. Bisnestähän se nettideittailu on heille, jotka näitä alustoja ylläpitävät.

– Jos ei ole maksullista versiota, se sanoo että on tykkäyksiä. Kun ostan maksullisen version ”tykänneet” katoaa heti.
Tarjolle tulee myös feikkiprofiileja naisista joita alueella ei ole.

– Maksoin palvelusta eikä se mitään muuttanut. Ei tykkääjiin sen paremmin yhteyttä saanut. Tykkäilevät vain huvikseen tai sit on feikkiä koko Tinder täynnä. 99% on tuollasia.

– Tinderiä käyttäessäni en halunnut edes tietää kuka tykkäyksiä oli laittanut. Jos molemmat tykkäävät, niin silloinhan matchin kautta molemmat saavat tietää. Tykkäyksiä laitoin sitten todella harvoille, kiinnostavan tekstin tehneille ja kuvissa jotenkin persoonallisille

Myös monet muut seuranhakupalstat on kokeiltu, mutta jostain syystä tuntuu, että Tinderiin laitetaan se suurin toivo. Vaikka tiedetään, että se on pinnallinen: Katsot kuvaa ja pyyhit oikealle tai vasemmalle. Toisaalta siihenhän se perustuu: Ensivaikutelmaan ulkonäön perusteella. Hyvännäköiset ja nuoret saavat tykkäyksiä.

Sponsoroitu linkki alkaa



Sponsoroitu linkki päättyy

Muut seuranhakupalvelut

Ennen Tinderiä suosittu oli Suomi24:n treffit. Taitaa olla nykyäänkin käytetty, vaikka ei enää entisessä suosiossaan.

Suomi24:n treffejä käytin aikoinaan ja sitä kautta onnistui muutamat treffit. Joskus jopa parin kuukauden suhdekin.

Kaveri suositteli HappyPancakea. Kokeilin sitä hetken ja totesin, että siellä on ne samat tyypit, jotka ovat Suomi24:n treffeilläkin. Eri sivusto + sama tyyppi = ei yhtään paranna onnistumismahdollisuuksia. Sinne se profiilini jäi käyttämättömäksi parin vierailun jälkeen ja nyt roikkuu siellä kun en muista tunnuksia, jotta sen voisi poistaa.

Badoo. Siitä ei ole kokemusta, mutta se ei myöskään tunnu olevan kovinkaan toimiva.

– Kokeilua kesti reilun viikon. Rupes tulemaan vaan sellaisia kuvia ja videoita.🤮 Kerroin nätisti jos ei kiinnostanut, kaikille ei mennyt ymmärrykseen asti!

– Ihan uteliaisuuttani kirjauduin Badoohon, se kun monet sinkut tuntuvat myös olevan siellä… Mikä virhe! 🤦‍♀️😂 Mua alkoi ahdistamaan ja olen valmis poistamaan koko sovelluksen. Jos Tinder on mun mielestä kuraa niin Badoo on vielä isompi jööti…

Löytyykö netistä?

Aina välillä löytyy, mutta omassa ystäväpiirissäni näitä on harvassa. Yksi hyvä ystäväni on vaativassa ammatissa johtotasolla. Hän on kiireinen ja asiat pitää hoitaa tehokkaasti kaiken arjen ja työelämän ohella. Häntä onnisti. Hän löysi netistä itselleen hyvän miehen ja he ovat tällä hetkellä naimisissa.

Ehkä juuri nämä onnistumistarinat auttavat meitä yrittämään palveluissa kerta toisensa jälkeen.

Miksi juuri häntä onnisti? Määrätietoisena ihmisenä hän ainakin tietää mitä etsii ja kuka on. Se näkyi hänen profiilistaan.

Liian usein huomaa profiilien olevan vaillinaisia ja kerrotaan vain pakolliset osiot. Siinä ei jää mitään tartuntapintaa ja nopeasti etsijä siirtyy seuraavaan profiiliin. Turha itkeä jos kukaan ei vastaa. Se, että hengität ei riitä kiinnostuksen herättämiseen. Toki on myös täytettyjä profiileita, joihin ei vastata, mutta mahdollisuudet ovat paremmat kuin tyhjässä.

Onko sinun profiilissasi tietoja sinusta: kuka olet ja mitä haet? Jos ei, niin kannattaisi olla jos suhdetta oikeasti etsit.

Mikä on haaste kumppanin löytymisessä?

Tästä sain pikaisen analyysin yhdeltä asioita syvällisesti pohtivalta ystävältäni.

Ennen vanhaan oli pakko pariutua ja paine löytää kumppanin. Vielä 100 vuotta sitten oma vanhuus piti turvata ja se tapahtui lapsilla. Valikoima oli myös suppeampi kuin nykyään.

Nykyään niin nainen kuin mies pärjäävät taloudellisesti ilman parisuhteen aikoinaan tuomaa turvaa.  Valinnanvaraa on enemmän kuin koskaan. Moni elää illuusiossa, että nurkan takaa tulee vieläkin parempi.  Amerikkalaiset elokuvat ylläpitävät kuvitelmaa, että rakkaus on jotain sellaista, mitä se oikeasti ei ole.

Niin, aikoinaan isovanhempani tapasivat toisensa hyvin pienissä ympyröissä. Valikoima ei ollut nuorena kuin reilu 10 maksimissaan (oman ikäisissä). Etäisyydet olivat pitkiä ja oman kylän tarjontaan tyydyttiin.

Silti isoäitini ja isoisäni elivät onnellisena. Kun isoisä kuoli, niin isoäiti ei ottanut uutta miestä, koska omien sanojensa mukaan kukaan ei olisi ollut isoisän veroinen.

Miksi tämä ennen oli näin ”helppoa”?

Miten tehdä kumppanin etsimisestä helpompaa?

Oletko viettänyt useita tunteja näppiksen äärellä viestitellen potentiaalisille ihmisille? Oletko matkustanut treffipaikalle ja kohdannut hänet ja mahdollisesti nopeasti todennut, että tässä ei ole potentiaalia? Arvonne vain eivät kohtaa. Huomaat sen tavatessa, mutta se ei virtuaalisesti tullut esille.

Onko tuttua?

Varmasti meille kaikille on.

Kun jo niin monta kertaa on lähtenyt perhoset mahanpohjassa tapaamaan sitä kivaa potentiaalista kumppania vain pettyäkseen, niin jossain vaiheessa tuli treffiväsymys. Mitä sen jälkeen?

Omalta kohdalta lopetin treffailun ja aloin tapaamaan ihmisiä sinkuille suunnatuissa tapahtumissa.

Tapahtumakalenterista katson kiinnostavan tapahtuman ja menen paikalle. Jos tapahtumassa ei kohtaa sopivaa kumppania, niin ainakin on ollut kivaa tekemistä. Tapahtumiin ei myöskään tarvitse lähteä perhoset mahanpohjassa. Toki aluksi, ensimmäisillä kerroilla, jännitti tavata muita. Sitten huomasi, että kohtaa ihan mukavia ja rentoja tyyppejä.

Viime vuonna täysin yllättäen kohtasin tapahtumassa kivan henkilön ja meillä synkkasi. Aivan mahtava ihminen ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Naurussa oli pitelemistä – huumori kukoisti. Tuossa vierähti keväälle asti ja lopulta huomasimme toiveissamme jotain niin erilaista, että päädymme jatkamaan elämäämme sinkkuina.

Menin kiinnostavan tuntuiseen tapahtumaan enkä odottanut mitään kummoista, mutta hän käveli elämääni vajaaksi vuodeksi. Ystävyys jatkuu, vain parisuhde odotuksemme olivat lopulta kovin erilaiset. Toinen haluaa perheen, toisella lapsiluku on jo täynnä.

Jatkan tapahtumissa käymistä. Rentoa mennä ilman ennakko-odotuksia. Monta mahtavaa sinkkua olen tavannut ja joihinkin muodostanut kaveruussuhteenkin. Toivotaan, että onnistuu syksy-talvi tilanteesta huolimatta. Yksinäisyys / yksinäinen syksy ei oikein tunnut hyvälle jos tilanne pandemian kanssa pahenee.

Sinkkutapahtumien etusivulla on pari palautetta kuinka tapahtumista on löytynyt kumppani. Tapahtumissa todellakin tapahtuu. Ystäviä sekä seurustelukumppaneita on löytynyt hyvin: 55% / 26.3% / 100%.

Onnea kumppanin löytämiseen!

Kumppanin – kumppanin