Kun jokin tuntuu saavuttamattomalta, se voi muuttua erityisen houkuttelevaksi. Mutta mitä tapahtuu, kun mahdollisuus onkin yhtäkkiä aivan edessämme?
Miksi haluamme sitä, mitä emme voi saada? Miksi saavuttamaton houkuttelee?
Oletko joskus huomannut, miten paljon jokin asia voi kiinnostaa silloin, kun sitä ei ole mahdollista saada?
Kun tapahtuma on täynnä, sinne olisi juuri nyt päästävä.
Kun joku ihminen ei ole kiinnostunut, hänen huomionsa alkaa tuntua erityisen arvokkaalta.
Kun jokin mahdollisuus on suljettu pois, mielessä pyörii ajatus siitä, miten hienoa olisi, jos se sittenkin toteutuisi.
Mutta entä sitten, kun ovi avautuu?
Yhtäkkiä ei olekaan kiire. Alamme harkita, punnita vaihtoehtoja ja keksiä esteitä.
Ehkä myöhemmin. Ehkä ensi kerralla. Ehkä nyt ei olekaan sopiva hetki.
Mitä oikein tapahtui?
Saavuttamaton houkuttelee
Ihmismieli ei aina toimi kovin johdonmukaisesti.
Se, mitä emme voi saada, saattaa tuntua arvokkaammalta juuri siksi, ettei se ole saatavilla.
Psykologiassa tätä selitetään niukkuusvaikutuksella ja psykologisella reaktanssilla: kun valinnanvapautemme tuntuu rajoittuvan, saatamme alkaa haluta menetettyä mahdollisuutta entistä enemmän.
Mutta kiinnostus ei välttämättä kohdistu itse asiaan. Joskus haluamme ennen kaikkea mahdollisuuden saada sen.
Kun mahdollisuus lopulta avautuu, sen ympäriltä katoaa osa jännityksestä.
Ja silloin paljastuu, haluammeko todella sitä, mitä olemme tavoitelleet.
Toivominen on helppoa. Toimiminen vaatii päätöksen.
Sinkkujen tapahtumissa tämä ilmiö näkyy toisinaan hyvinkin selvästi.
Tapahtumaa saatetaan markkinoida kuukausien ajan. Ilmoittautuminen on avoinna, paikkoja on tarjolla ja mukaan pääsee helposti. Silti ilmoittautumisia mahdollisesti voi tulla hitaasti. Ainakin miehillä 😂
Mutta annas olla, kun tapahtuma täyttyy!
Yhtäkkiä kiinnostusta riittää. Ihmetellään, miksei mukaan enää mahdu. Saatetaan jopa harmistua siitä, ettei osallistujille ole varattu riittävästi paikkoja.
Vaikka paikkoja oli tarjolla edelliset kolme kuukautta.
Sitten vapautuu peruutuspaikka. Sitä tarjotaan henkilölle, joka on vakuuttanut haluavansa ehdottomasti mukaan.
Mutta nyt alkaakin harkinta.
Aletaan kysyä itse tapahtumasta kaikenlaista. Emmitään, pohditaan, jahkaillaan.
Sillä välin joku toinen nappaa vapautuneen paikan.
Ja kas, ensimmäinen henkilö haluaa jälleen mukaan. Nyt kun paikkaa ei enää ole. Tämä sama kaava toistuu isoissa tapahtumissa vuodesta toiseen.
Mikä tässä oikein muuttui?
Ei välttämättä mikään muu kuin mahdollisuuden saatavuus.
Kun paikka oli tarjolla, päätöstä saattoi lykätä. Kun paikka meni, siitä tuli jälleen jotakin tavoiteltavaa.
Kyse ei aina ole kiireisestä kalenterista, hankalasta ajankohdasta tai muista käytännön esteistä.
Joskus haluamme ennen kaikkea pitää mahdollisuutemme avoimina.
Niin kauan kuin emme tee päätöstä, kaikki vaihtoehdot ovat olemassa. Voimme ajatella osallistuvamme, mutta meidän ei tarvitse vielä sitoutua mihinkään.
Vasta kun mahdollisuus katoaa, huomaamme, ettemme enää voikaan valita.
Ja juuri silloin se alkaa tuntua erityisen houkuttelevalta.
Joskus emme siis haluakaan tehdä päätöstä osallistua. Haluamme säilyttää mahdollisuuden päättää myöhemmin.
⏰ Mutta mahdollisuuksilla on yksi hankala ominaisuus: ne eivät välttämättä odota loputtomiin.
Miksi saavuttamaton houkuttelee? Kun mahdollisuus vihdoin avautuu, alkaakin jahkailu. Miksi haluamme sitä, mitä emme lopulta tavoittele teoillamme?
Unelma on turvallinen niin kauan kuin se pysyy unelmana
Ajatellaan vaikka parisuhdetta.
On helppo kuvitella, millainen ihana ihminen omaan elämään voisi tulla. Millaisia asioita tehtäisiin yhdessä ja miltä rakastuminen tuntuisi.
Mutta todellinen ihminen ei ole mielikuva.
Hänellä on oma historiansa, tapansa, mielipiteensä ja toiveensa. Tutustuminen vaatii aikaa, avoimuutta ja joskus myös pettymyksen mahdollisuuden hyväksymistä.
Unelmassa kaikki voi mennä täydellisesti.
Todellisuudessa mitään takeita ei ole.
Siksi joskus haaveileminen voi tuntua turvallisemmalta kuin sen selvittäminen, voisiko haave toteutua.
Kun este poistuu, löytyykö uusi?
Tämä on ehkä koko ilmiön kiinnostavin puoli.
Ensin ajattelemme, että toimisimme kyllä, jos jokin tietty este poistuisi.
Jos paikkakunnalla olisi tapahtumia.
Jos osallistuminen olisi helpompaa.
Jos olisi enemmän aikaa.
Jos vastaan tulisi sopiva ihminen.
Mutta joskus, kun toivottu asia toteutuu, tilalle ilmestyy uusi este.
Silloin kannattaa pysähtyä kysymään itseltään:
Onko tämä todella este, vai etsinkö syytä lykätä päätöstä?
Kaikki esteet eivät tietenkään ole tekosyitä. Aika, raha, terveys ja elämäntilanne voivat aidosti rajoittaa mahdollisuuksia.
Mutta jos sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen, sitä voi olla hyödyllistä tarkastella hieman lähemmin.
Haluammeko lopputuloksen, mutta emme siihen johtavaa matkaa?
Moni haluaa löytää kumppanin, mutta ei välttämättä halua käydä treffeillä, tutustua tuntemattomiin tai kohdata epävarmuutta.
Moni haluaa uusia ystäviä, mutta uusien ihmisten tapaamiseen lähteminen tuntuu työläältä.
Moni haaveilee muutoksesta, mutta tuttu arki vetää lopulta pidemmän korren. Tiedäthän sanonnan: ”Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas”.
Meillä voi olla voimakas halu saavuttaa jokin lopputulos ilman yhtä voimakasta halua tehdä asioita, joita sen saavuttaminen edellyttää.
Eikä siinä ole mitään erityisen poikkeuksellista. Ihmiset eivät aina tee päätöksiä pelkästään järjen perusteella.
Mutta jos haluamme elämäämme jotakin uutta, pelkkä haluaminen ei välttämättä riitä.
Miksi saavuttamaton houkuttelee? Kun mahdollisuus vihdoin avautuu, alkaakin jahkailu. Miksi haluamme sitä, mitä emme lopulta tavoittele teoillamme?
Entä jos seuraavalla kerralla toimisitkin?
Kun seuraavan kerran huomaat toivovasi jotakin, kokeile kysyä itseltäsi:
Jos tämä mahdollisuus tulisi eteeni huomenna, tarttuisinko siihen?
Entä jos se on jo edessäsi?
Ehkä kiinnostava tapahtuma löytyy kalenterista. Ehkä joku on ehdottanut treffejä. Ehkä mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin on lähempänä kuin ajatteletkaan.
Haluatko parisuhteen vai vain mahdollisuuden siihen?
Sama ilmiö näkyy myös kumppanin etsimisessä.
Moni kertoo kaipaavansa parisuhdetta ja haluavansa löytää rinnalleen ihmisen, jonka kanssa jakaa elämää. Mutta mitä tapahtuu, kun mahdollisuus tutustua johonkuhun oikeasti avautuu?
Deittisovelluksessa syntyy match. Molemmat ovat osoittaneet kiinnostusta, mutta keskustelu ei koskaan ala – match poistetaan myös heti. Tai muutaman viestin jälkeen toinen vain katoaa.
Joskus viestejä vaihdetaan viikkokausia, jopa kuukausia. Keskustelu voi olla mukavaa, mutta tapaamista ei saada sovittua. Aina löytyy jokin syy lykätä treffejä. Tai tapaamista ei edes ehdoteta.
Viestittely jatkuu, mutta mikään ei etene.
Onko tavoitteena todella löytää kumppani vai pitää yllä tunnetta siitä, että joku voisi löytyä?
Deittisovelluksissa voi saada huomiota, kiinnostusta ja mukavia keskusteluja ilman, että tarvitsee koskaan kohdata toista ihmistä kasvotusten. Uusia mahdollisuuksia on jatkuvasti tarjolla, joten yhteen ihmiseen tutustumista ei tarvitse viedä pidemmälle.
Ja jos kiinnostava ihminen ehdottaa tapaamista, alkaakin jahkailu.
Ehkä ensi viikolla. Katsotaan myöhemmin. Nyt on vähän kiirettä.
Kunnes yhteys hiipuu ja mahdollisuus katoaa.
Sitten palataan selaamaan uusia profiileja ja ihmettelemään, miksi sopivaa kumppania on niin vaikea löytää.
Tietenkään jokainen match ei johda tapaamiseen eikä jokaisen keskustelun tarvitse edetä parisuhteeksi. Joskus kiinnostus yksinkertaisesti loppuu tai elämäntilanne ei mahdollista tutustumista.
Mutta jos sama kaava toistuu jatkuvasti, kannattaa kysyä itseltään, mitä oikeastaan tavoittelee.
Parisuhteen haluaminen ja parisuhteen eteen toimiminen ovat kaksi eri asiaa.
Kumppania ei löydä pelkästään toivomalla, selaamalla profiileja tai keräämällä matcheja.
Jossakin vaiheessa on uskallettava siirtyä mahdollisuuksien maailmasta todellisiin kohtaamisiin.
Sillä vaikka vaihtoehtoja olisi loputtomasti, yksikään niistä ei muutu parisuhteeksi, ellei anna tutustumiselle mahdollisuutta.
Ehkä kysymys ei aina olekaan siitä, miksei sopivaa ihmistä löydy, vaan siitä, mitä teemme silloin, kun joku kiinnostava tulee vastaan.
Aina ei tarvitse sanoa kyllä. Eikä jokaiseen mahdollisuuteen kannata tarttua varsinkaan jos se ei tunnu hyvälle / oikealle.
Mutta kannattaa tunnistaa ero sen välillä, ettei todella halua jotakin, ja sen välillä, ettei uskalla tai saa aikaiseksi toimia.
Joskus suurin este toiveemme toteutumiselle ei olekaan mahdollisuuden puuttuminen, vaan se, mitä teemme silloin, kun mahdollisuus vihdoin tulee.
Ja ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys onkin:
Haluatko todella sitä, mitä toivot, vai haluatko pitää kiinni mahdollisuudesta toivoa sitä?
ps. Sinkkutapahtumien Liekissä match yleensä tulee jo kun on ensin kohdattu 🥰
Miksi saavuttamaton houkuttelee?
Tällä hetkellä voi toimia tai jahkailla Uuden vuoden juhlien ilmoittautumisen kanssa, ollos hyvä. 😘
Calendar
Katso tapahtumia sinkuille täältä>>
Miksi saavuttamaton houkuttelee?
