Ja se voi säästää sinut turhalta kivulta ja sydänsuruilta.
Joskus toivon, että voisin matkustaa ajassa taaksepäin ja saada järkeä nuorempaan itseeni.
9 rakkauden opetusta jotka olisin halunnut tietää nuorempana
Lukemattomien epäonnistuneiden treffien, neljän pitkäaikaisen parisuhteen, kolmen kamalan eron, kahden vihasähköpostin (kuka olisi arvannut, että ex voi vihata sinua näin paljon?) ja yhden aviomiehen jälkeen olen oppinut silmiä avaavia asioita, jotka olisivat voineet säästää minut monelta tuskalta ja sydänsuruilta.
Koska olen kasvanut katsomalla romanttisia komedioita ja lukemalla romanttisia romaaneja, näkemykseni rakkaudesta olivat parhaimmillaan naiiveja – ja pahimmillaan loukkaavia.
En ole missään nimessä uhri. Olen satuttanut yhtä paljon kuin minua on satutettu (muuten ei saa vihaviestejä).
Olen tehnyt virheitä, joiden muistaminen on tuskallista. Ja vaikka ne olivat välttämättömiä, jotta pystyin kasvamaan ihmisenä ja romanttisena kumppanina, toivoisin, että joku olisi jakanut joitakin totuuksia rakkaudesta kanssani aikaisemmin.
Oikeassa oleminen = väärässä oleminen
Aiemmissa suhteissani egoni ruokkiminen johti kauheisiin riitoihin. Pyrkimys voittaa jokainen riita johti huutamiseen, kritiikkiin (teet aina näin) ja halveksuntaan (olisin tehnyt sen toisin).
Vastauksena ex-kumppanini turvautuivat puolustautumiseen (se ei ole minun vikani, vaan sinun!) ja jämähtämiseen (vaikeneminen), noidankehään, joka väistämättä tuhosi rakkautemme.
Parisuhdeasiantuntija John Gottmanin mukaan kritiikki, halveksunta, puolustautuminen ja jämähtäminen ovat parisuhteen maailmanlopun neljä ratsumiestä. Jos ne jätetään valloilleen, ne tuovat rakkaudelle tuskallisen lopun.
Helppo tapa laukaista ne on olla oikeassa. Miksi? Koska todellisuus on subjektiivinen.
Kuten Gottman sanoo kirjassaan The Seven Principles for Making Marriage Work, ”olemme kaikki monimutkaisia olentoja, joiden toimintaa ja reaktioita ohjaavat monenlaiset käsitykset, ajatukset, tunteet ja muistot. Toisin sanoen todellisuus on subjektiivinen, minkä vuoksi kumppanisi näkemys voi olla erilainen kuin sinun näkemyksesi ilman, että kumpikaan teistä olisi oikeassa tai väärässä.”
Yksinkertaisesti sanottuna oikeassa oleminen on yhtä kuin väärässä oleminen.
Jos pakotat kumppanisi omaksumaan omat käsityksesi, se vain karkottaa hänet, koska hänellä on erilainen tausta ja uskomukset – koska se tuntuu hyökkäykseltä hänen identiteettiään vastaan.
Ja kun tunnemme, että egomme on vaarassa, hyökkäämme.
Gottmanin mukaan on parempi pyrkiä ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja pääsemään kompromissiin käyttämällä kahden ympyrän menetelmän kaltaista tekniikkaa.
Muista, että loppujen lopuksi sinä ja kumppanisi haluatte samaa asiaa: olla yhdessä. Miksi siis yrittää voittaa? Mikset sen sijaan etsisi ratkaisua?
Päätä olla onnellinen.
Aina löytyy joku toinen
Ensimmäisen eron jälkeen olin sataprosenttisen varma, että kuolisin yksin.
Olin myös seitsemäntoista.
Hassua, eikö?
Kesti vielä kaksi muuta suhdetta ennen kuin opin asian: aina löytyy joku toinen – olisinpa tiennyt sen alusta asti. Miksi? Koska se olisi auttanut minua irtautumaan myrkyllisistä kumppaneista.
Ensimmäinen poikaystäväni oli kamala. Hän laiminlöi minua emotionaalisesti. Perheeni ja ystäväni kehottivat minua aina päättämään suhdetta, mutta odotin ja odotin, koska pelkäsin liikaa, että hän oli ainoa mahdollisuuteni rakkauteen.
Oikeudenmukaisuuden nimissä äitini yritti kertoa minulle, että joku muu löytyisi. Mutta olin teini-ikäinen, ja hän oli äitini. Huokaus.
Jos siis kamppailet tämän kanssa, anna minun – täysin tuntemattoman – vakuuttaa sinulle: Aina löytyy joku muu. Voit rakastua ja luultavasti rakastutkin monta kertaa elämäsi aikana.
Tämä tieto on vahvistanut itseluottamustani ja auttanut minua ymmärtämään, ettei minun tarvitse sietää jotain, jos se on loukkaavaa.
Tämä tieto on antanut minulle mahdollisuuden rakentaa terveen suhteen mieheni kanssa, koska en enää pelkää asettaa rajoja.
Kun sinulla on intohimoa (paloa), auttaa se vetovoiman ja emotionaalisen riippumattomuuden kanssa
Jokaisella on ystävä, jonka harrastukset vaihtuvat sen mukaan, kenen kanssa hän seurustelee. Jos heidän kumppaninsa maalaa, hän maalaa. Jos heidän kumppaninsa pitää retkeilystä, heistä tulee vaeltajia.
En usko, että toisen ihmisen harrastuksiin osallistuminen on väärin. Ei suinkaan. Minä ainakin olen aloittanut pyöräilyn mieheni ansiosta, mistä olen ikuisesti kiitollinen, koska se on tehnyt minusta terveemmän.
Kirjoitan kuitenkin. Kirjoitan joka päivä elämässäni. Kirjoitan, kun olen pilvessä. Kirjoitan, kun olen alamaissa. Kirjoitan romaaneja, vaikka minut hylätään. Kirjoitan, vaikka kukaan ei lukisi.
Ja mikä tärkeintä, jatkan kirjoittamista riippumatta siitä, kuka on vierelläni.
Olen kirjailija riippumatta siitä, kenen kanssa seurustelen.
Tämä intohimo on antanut minulle kaksi uskomatonta rakkauteen liittyvää etua. Se on tehnyt minusta viehättävämmän (mieheni sanoo, että hän piti minua viehättävänä, kun hän sai tietää harrastuksestani). Ja se on auttanut minua tulemaan emotionaalisesti riippumattomaksi.
Koska kirjoittaminen tuottaa minulle niin paljon iloa, se auttaa minua selviytymään parisuhteeni alamäistä. Vaikka minulla olisi kiivas riita kumppanini kanssa, voin kääntyä kirjoittamiseni puoleen ja tuntea oloni vakaaksi.
Tunneturvani ei lepää kumppanini harteilla.
Tunne itsesi ja asiat, joka todella merkitsevät
Kun olin kahdeksantoista, kirjoitin listan piirteistä, joita halusin kumppanilta: vaalea, vaaleat silmät, pitkä, lihaksikas, karismaattinen, suosittu, jolla on auto (tiedän, tiedän), hauska ja älykäs.
Lyhyesti sanottuna halusin jonkun, joka näytti Chris Hemsworthilta (alla).
Yllättäen päädyin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli suurin osa noista ominaisuuksista, joten aluksi ylitin omat rajani. Muistan pelänneeni, että jotain kamalaa tapahtuisi, koska olin saanut romanttisen lottovoiton.
Olin niin väärässä.
Tällä kaverilla oli valtava ego. Tapa, jolla hän kohteli minua, viittasi siihen, että hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että hän oli harkinnut seurustelua kanssani. Tapa, jolla hän puhui perheestään ja ystävistään, osoitti, ettei hänellä ollut empatiaa.
Vaikka hän oli Chris-Hemsworth-tason seksikäs, älykäs, maailmankatsomuksellinen – ja hänellä oli auto – hänen sydämensä oli mätä.
”Ihannemieheni” kohtaaminen pakotti minut etsimään syvältä sisältäni. Useita kuukausia kestäneen tutkailun jälkeen tajusin, mitä todella arvostin parisuhteessa: asioita, joka todella merkitsee.
Ymmärtämällä arvoni ymmärsin, mitä tarvitsin kumppanilta. Ulkonäön ja autojen sijaan uusi listani keskittyi arvoihin.
Mieheni ei näytä Chris Hemsworthilta, mutta hän on todellinen ihannemieheni. Hän on perhekeskeinen, huolehtiva ja luotettava. Mitä muuta voisin pyytää?
Kumppanin tärkein ominaisuus on luotettavuus
”Pitkä, lyhyt, rikas, köyhä, fiksu, tyhmä”, äitini sanoi, kun olin teini-ikäinen, ”kaikilla niillä ei ole väliä. Ainoa asia, jolla on todella väliä, on se, että kumppanisi tukee sinua.”
Silloin ajattelin – kuten monet muutkin teinit – tietäväni paremmin. Mitä siitä seurasi? Ensimmäinen suhteeni sai minut tuntemaan itseni onnettomaksi.
Ensimmäinen poikaystäväni oli emotionaalisesti ja fyysisesti poissaoleva. Hän unohti lähettää minulle tekstiviestejä. Hän perui treffejämme varoittamatta. Hän jopa erosi minusta kerran, koska uskalsin sanoa hänelle, että lupausten pitämättä jättäminen ei ollut ok.
Sittemmin olen noudattanut äitini neuvoa. Vaikka jokainen seuraava poikaystäväni on ainutlaatuinen, heillä kaikilla on yksi yhteinen piirre: luotettavuus.
Elämä on täynnä haasteita. Siksi haluan kumppanini olevan tiimissäni – siksi en välitä siitä, miltä kumppanini näyttää tai miten hauska hän on. Siksi luotettavuus on minulle seksikkäin ominaisuus ikinä.
Enkä ole yksin.
Analysoituani 70 miehen mukaan kumppanin viisi viehättävintä ominaisuutta ja 70 naisen mukaan kaikkien aikojen viehättävimmät miehet, näyttää siltä, että myös luotettavuus vetää kaikkia puoleensa.
Loppujen lopuksi me kaikki haluamme jonkun, joka seisoo rinnallamme, kun maailma kääntyy meitä vastaan. Jonkun, joka patistaa meitä tekemään oikein, vaikka se olisi vaikeaa.
Eroamiset eivät ole pahasta – tai merkki epäonnistumisesta
Ensimmäisen ja toisen eron jälkeen tunsin itseni epäonnistuneeksi. Syytin itseäni siitä, etten ollut tarpeeksi kaunis, nokkela tai ystävällinen.
Lause ”Jos olisin vain…” tulvi ajatuksiini, koska olin aina uskonut, että suhteiden pitäisi kestää ikuisesti. Jos ne eivät kestäneet, pidin niitä epäonnistuneina.
Kun aloitin kolmannen pitkäaikaisen suhteeni, aloin kuitenkin arvostaa eroamisiani. Sen ansiosta, miten passiivinen olin ollut ensimmäisen poikaystäväni kanssa, opin pitämään puolni. Kiitos sen, miten dominoiva olin ollut toisen poikaystäväni kanssa, pääsin terveeseen keskitilaan.
Erot eivät ole olleet pahoja tai epäonnistumisen merkkejä, vaan ne ovat olleet uskomattomia oppimismahdollisuuksia. Ne ovat tehneet minusta paremman ihmisen ja kumppanin.
Eroamiset voivat olla askelia, jotka ohjaavat sinua kohti arvokasta rakkautta.
Ota vastuu virheistäsi
Nopea Google-haku johtaa tuhansiin artikkeleihin myrkyllisistä kumppaneista. Ja vaikka en epäilekään, etteikö idiootteja olisi paljon, toivoisin, että useammat ihmiset kirjoittaisivat myös omista virheistään.
Useimmissa tapauksissa (hyväksikäyttöä lukuun ottamatta) parisuhde epäonnistuu, koska molemmat kumppanit tekivät jotain väärin. Useimmille meistä on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa tunnustaa, että ehkä emme olleetkaan uhri.
Ja se on sääli.
En olisi oppinut käymään rakentavia keskusteluja kumppanini kanssa, jos en olisi hyväksynyt, että olin kontrolloiva tyttöystävä toisen poikaystäväni kanssa. En olisi tiennyt, että suhteiden alussa on asetettava rajat, ellen olisi myöntänyt, että olin liian passiivinen ensimmäisen poikaystäväni kanssa.
En olisi löytänyt mieheni kaltaista miestä, jos en olisi myöntänyt, että se, mitä etsin kumppanilta, ei tehnyt minua onnelliseksi.
Virheiden tunnustaminn on tuskallista, mutta niistä saatava viisaus on korvaamatonta.
Lakkaa suunnittelemasta, sillä haluamasi muuttuu
Kun olin 18-vuotias, vannoin meneväni naimisiin 25-vuotiaana ja saavani ensimmäisen lapseni 27-vuotiaana.
Kun olin kaksikymmentäviisi, olin kolmannen poikaystäväni kanssa ja hän aikoi kosia. Mutta kuten edellisessä viestissä selitin, en tuntenut olevani valmis. Ja vaikka olin aina sanonut haluavani mennä naimisiin saman ikäisenä kuin äitini, niin kun tuli aika ottaa se askel, niin peräännyin.
Lisäksi nyt, kun olen vähän vanhempi ja hiljattain naimisiin mennyt, niin viimeinen asia, jota haluan, on saada lapsi. Ehkä kun tulee vielä pari vuotta lisää…
Kuka tietää?
Jos jotain olen oppinut, niin sen, että parisuhteeseen liittyvien suunnitelmien tekeminen yleensä kariutuu.
Kun kasvamme, elämäntavoitteemme ja prioriteettimme muuttuvat. Joskus rajusti. Lopeta siis suunnitteleminen ja kärvistely, jos lähestyt tiettyä ikää etkä olekaan siinä tilanteessa, jossa kuvittelit olevasi.
Se, mitä haluat, muuttuu – todennäköisesti parempaan suuntaan.
Kun olet sen oikean kanssa, niin ei tarvita pelejä tai sääntöjä.
Kun tapasin mieheni, olin tunnesotkuinen. Olin juuri muuttanut uuteen maahan ja jättänyt perheeni, ystäväni ja melkein sulhaseni taakseni.
Lukemattomien parisuhde-gurujen useiden neuvojen perusteella tämän mieheni olisi pitänyt karata.
En leikkinyt vaikeasti saatavaa. Olin suhteesta epävarma pitkään. Vertasin häntä exääni (hyi). Ja voisin jatkaa kaikkien niiden deittailun ”sääntöjen” luettelemista, joita rikoin.
Mutta mieheni jäi. Hän pysyi rinnallani, kun pääsin takaisin jaloilleni.
Vaikka annoin hänelle useita syitä lähteä, hän ei lähtenyt.
Hän opetti minulle kaikkein tärkeimmän läksyn: Todellinen rakkaus ei tarvitse pelejä tai sääntöjä kukoistukseensa. Todellinen rakkaus ei vaadi liiallista ajattelua, ei suunnittelua.
Vaikka nämä opetukset ovat tulleet tuskallisista kokemuksista ja olen iloinen, että olen oppinut ne. Muuten suhteeni aviomieheeni olisi saanut varhaisen loppunsa.
Sen sijaan, kivikkoisesta alusta huolimatta, meillä on nyt suhde, jossa kumpikaan ei taistele oikeassa olemisesta vaan ratkaisujen löytämisestä. Kummallakin on harrastuksensa ja emotionaalinen itsenäisyytensä, jossa jaamme yhteiset arvot ja jossa olemme tukena, kun ajat ovat vaikeita.
Se on suhde, jossa – vaikka tiedämme, että aina tulee olemaan joku toinen – emme halua ketään muuta kuin toisemme.
Artikkelin 9 rakkauden opetusta jotka olisin halunnut tietää nuorempana on kirjoittanut Alexa.
9 rakkauden opetusta jotka olisin halunnut tietää nuorempana
