Kiinalaisessa mytologiassa uskotaan, että sielunkumppanisi on sidottu sinuun näkymättömällä punaisella langalla, jota kutsutaan ”kohtalon punaiseksi langaksi”.
Sielunkumppanin ja sielunkohtaamisen erot
Eräässä myytin versiossa nuori poika kävelee kuutamoiltana kotiin, kun hänen tiensä risteää viisaan tietäjän Yue Laon kanssa. Tietäjä osoittaa pojalle kylän tytön ja kertoo, että näkymätön punainen lanka sitoo heidän sydämensä yhteen.
Kuinka suloista.
Valitettavasti poika ei välitä punaisista langoista ja sielunkumppaneista, joten hän nappaa kiven, sinkoaa sillä tyttöä kuin pelaisi kosmista tikkaa ja lähtee sitten juoksemaan. Klassinen poikaliike, eikö?
Vuodet kuluvat, vuodenajat vaihtuvat, ja pojasta kasvaa nuori mies. Hänen on aika mennä naimisiin, joten hänen perheensä valitsee sopivan morsiamen, jonka hän tapaa hääpäivänään.
Suuri päivä koittaa, ja poika löytää hääkammiostaan hunnutetun nuoren naisen. On suuren paljastuksen aika…
Hän nostaa hunnun ja hänen morsiamensa on kertakaikkiaan upea. Hän on lähes täydellinen yhtä virhettä lukuun ottamatta – hänellä on lappu silmänsä yläpuolella. Mies kysyy häneltä, miksi hänellä on laastari, ja tämä vastaa, että kun hän oli nuori tyttö, joku idiootti heitti häntä kivellä ja arpeutti hänen kulmakarvansa.
Nainen on tietenkin sama nuori tyttö, jonka punainen lanka yhdistää mieheen.
Tämä myytti on satua.
Vihaan tätä tarua, koska siinä oletetaan, että voit satuttaa tuota henkilöä, ja hän on silti sinun. Nainen, joka sai monta vuotta sitten aika terävän kiven naamaansa päätyy yhteen häntä satuttaneen pojan kanssa….
Joten minun uudelleen kirjoittamassani versiossa punaisen langan myytistä, tyttö, jolla on arpi, pakenee avioliittoaan, koska hän ennakoi lisää kivien heittelyä. Mies käy vihanhallintakurssilla ja vannoo, ettei enää koskaan heittele tyttöjä kivillä. Mutta hän saa itselleen vain oppitunnin. Ei rakkautta.
Liian ankara? Miten olisi tämä…
Nuori mies tajuaa, että hänen lapselliset kepposensa satuttavat hänen vaimoaan. Hän anoo vaimolta anteeksiantoa. Tämä antaa anteeksi, koska kuten runoilijat sanovat, ”rakkaus on loputon anteeksiantaminen”. He elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Loppu.
Tuosta versiosta tehdään ehkä Lifetime-elokuva, mutta tässä on katkera totuus:
Aina ei saa olla sen kanssa, jota rakastaa eniten. Joistakin sielunkumppaneista tulee vain sielunkohtaamisia.
Sielukohtaamisella on kaikki sielunkumppanin tunnusmerkit. Se on syvä yhteys, joka tuntuu kohtalolta, mutta sillä on yksi ero – tämä ei ole ikuinen henkilö. Sielunkohtaaminen on kuin henkinen opas, joka antaa sinulle rakkauden oppitunnin, joka sinun on opittava saavuttaaksesi ”paremmaksi” itsesi.
Romanttiset olisivat eri mieltä: Joku, joka tulee ja menee elämässäsi, ei ole tarkoitettu olemaan. YouGovin kyselyssä, johon osallistui yli 15 000 aikuista, 60 prosenttia uskoo, että on olemassa yksi punaisen langan kohtalonyhteys, joka on heidän täydellinen kumppaninsa.
Mielenkiintoista on, että eräässä tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset, jotka uskovat sielunkumppaneihin, ghostaavat todennäköisemmin. Ilmeisesti voit käyttäytyä huonosti kelle tahansa, joka ei ole sinun kohtalosi….
Vitsailen, mutta tämä ghostaamisen perustelu paljastaa jotain syvempää. Jotkut ihmiset lähstyvät asioita enemmän kasvun näkökylmasta kuin kohtalon näkökulmasta. Kasvumielessä mokaat, korjaat sydämesi ja teet jatkossa ”paremmin”. Kohtalon ajattelutavalla käännät nyrkit kohti taivasta ja kiroat kohtalon jumalia.
Kumpi ottaa vastuun teoistasi?
”…todellinen sielunkumppani on peili, henkilö, joka näyttää sinulle kaiken, mikä pidättelee sinua, henkilö, joka tuo sinut oman huomiosi äärelle.” – Elizabeth Gilbert
Syy, kausi, elinikä
Kiihkeässä ”sen oikean” jahtaamisessamme meille on opetettu, että sielunkumppani täydentää. Tuo henkilö on puuttuva palasi tai ainakin henkilö, joka tekee sinusta kokonaisen.
Valitettavasti etsiessämme puolikkaita olemme vaarassa rikkoa kokonaisuuksia. Yksinäisyysepidemiamme osoittaa, ettei se toimi. Liian monet ihmiset eivät löydä sitä parempaa puoliskoaan. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli puolet ilmoittaa tuntevansa, ettei kukaan tunne heitä hyvin.
Tässä on siis se, mitä intohimon metsästäjät tekevät väärin. Sielunkumppanisi ei ole henkilö, joka saa sinut tuntemaan eniten. Se on henkilö, joka saa sinut tuntemaan itsesi kaltaiseksi.
Tämä henkilö ei muovaa sinua uuteen muotoon, vaan hän on se, joka raivaa pois kerrokset, jotka peittävät todellisen itsesi. Ainakin sielunsielunkohtaamisestasi tulee peili, jonka avulla voit nähdä varjopuolesi ja kasvaa armollisemmaksi. Armollisuutta ei ole vain siinä, miten kohtelemme toisiamme, vaan myös siinä, miten kohtelemme itseämme.
Kaikki langat eivät ole tarpeeksi vahvoja kantamaan itsekkyyden, epälojaalisuuden ja ilkeyden painoa.
Unohtakaa sielunkumppanit. Valitse sen sijaan sielukohtaaminen. Valitse ihminen, joka ei vain hyväksy vaan juhlii sitä, kuka olet. Henkilö, joka saa sinut seisomaan pitempään, hengittämään syvemmälle, nauramaan pidempään, itkemään syvemmin ja tulemaan suodattamattomaksi, anteeksipyytelemättömäksi itseksesi.
Sielunkumppanin ja sielunkohtaamisen erot
Artikkelin ”Sielunkumppanin ja sielunkohtaamisen erot” kirjoittaja on Carlyn Beccia.
