Valokuvat voivat herättää kysymyksiä ja tunnelmia.
Miksi käytämme tekoälykuvia?
Aina silloin tällöin joku triggeröityy Sinkkutapahtumien somepostauksissa tai tapahtumasivuilla käytetyistä tekoälykuvista. Se on ymmärrettävää.
Tekoäly herättää tunteita, kysymyksiä ja epäluuloja.
Haluan avata tätä aihetta omasta näkökulmastani. Ja ennen kaikkea kokemuksen kautta.
Oma kokemukseni kuvaamisesta tapahtumissa
Olen itse osallistunut tapahtumiin, jotka eivät liity Sinkkutapahtumiin, mutta joissa paikalla oli runsaasti porukkaa ja useita livestriimaajia.
Ihmisiä kiersi kameroiden kanssa, tehtiin suoraa lähetystä YouTubeen ja someen.
Muistan erityisen tilanteen, jossa keskustelin rauhassa yhden henkilön kanssa kahden kesken.
Yhtäkkiä huomasin sivullani jonkun striimaavan meitä. Lopetin puhumisen välittömästi.
Tunnelma katosi välittömästi. Tuli olo, että en ollutkaan enää ihminen keskustelemassa toisen kanssa, vaan taustarekvisiittaa jonkun toisen lähetyksessä.
Tapahtumissa käytin lähinnä aikaani väistellen kameroita ja yritin tuoda esiin, että en haluaisi tulla kuvatuksi. Tätä ei oikein ymmärretty.
Lopulta lopetin kokonaan noissa tapahtumissa käymisen.
Se kokemus jäi mieleen.
Ja juuri siksi suhtaudun osallistujien yksityisyyteen äärimmäisen vakavasti.
Miksi suosimme tiettyjä kuvia?
Sinkkutapahtumissa käytettävät kuvat eivät ole oikeita osallistujia.
Ne ovat fiiliskuvia.
Tunnelmaa, ajatusta, mahdollisuutta, hetkeä joka voisi tapahtua.
Teen tämän tietoisesti.
En toivo, että kenenkään oikeaa kasvoa käytetään missään ilman lupaa. Enkä toivo, että joku tunnistaa itsensä kuvasta vuosien päästä. Enkä myöskään halua, että joku epäröi tulla tapahtumaan siksi, että pelkää joutuvansa someen tai jonnekin netin syövereihin.
Tekoälykuvat ovat yksi tapa ratkaista tämä.
Aiemmin käytettiin kuvapankkikuvia.
Niitä rajattiin, muokattiin, värjättiin, yhdisteltiin ja sovitettiin.
Nyt sama tehdään tekoälyn avulla.
Tekniikka on uusi, perusidea ei.
Siksi ihmettelen välillä, miksi juuri tämä vaihe kehityksessä herättää niin voimakasta vastustusta.
Vertaus Googleen
Aikoinaan ihmiset etsivät tietoa tietokirjoista.
Sitten tuli Google ja hakukoneet.
Nyt tekoäly tekee jotain samantapaista, mutta yhdistelee tietoa ja muotoilee vastauksia.
Miksi se tuntuu joistakin olennaisesti pahemmalta kuin se, että ihminen itse googlaa viidestä lähteestä ja kokoaa vastaukset yhteen?
Tekoäly ei ole taikalaatikko. Se on työkalu. Kuten kamera. Kuten hakukone. Kuten kuvankäsittelyohjelma.
Kysymys ei ole vain teknologiasta, vaan siitä, miten sitä käytetään.
“Mutta miksi ette käytä maisemakuvia?”
Olemme käyttäneet. Ja silloin ihmetellään, miten ne liittyvät tapahtumiin.
Jos kuvassa on ihmisiä, kysytään ovatko he oikeita.
Jos kuvassa ei ole ihmisiä, kysytään missä osallistujat ovat.
Tasapainottelu on jatkuvaa.
Tekoälykuvilla voidaan luoda neutraaleja tunnelmia ilman, että kukaan oikea henkilö joutuu esille. Minusta se on varsin kohtuullinen kompromissi.
Kaikesta voi valittaa
Se on yksi elämän vakioista.
Yksi ärsyyntyy tekoälystä. Toinen siitä, että joku käyttää kuvapankkeja. Kolmas siitä, ettei käytetä oikeita ihmisiä. Neljäs siitä, että joku on joskus kuvattu väärässä paikassa väärään aikaan. Viides siitä, että kuvassa on vääränlaisia ihmisiä (oikeasti, tästäkin tullut viestiä).
Joskus kaiken sen keskellä on hyvä kysyä: mikä on se arvo, jota yritämme suojella?
Minulle se on tämä:
Ihmisten oikeus tulla tapahtumiin ilman pelkoa siitä, että heidän kasvonsa päätyvät jonkun toisen feediin, videoon tai mainokseen.
Jos tekoälykuvat auttavat suojelemaan osallistujien yksityisyyttä, pidän sitä perusteltuna ratkaisuna.
Kaiken ei tarvitse olla kaikkien mieleen. Mutta kaikkea ei myöskään tehdä vahingossa.
Sinkkutapahtumien kohdalla kyse on tietoisesta valinnasta. Yksityisyyden puolella.
Kyse ei ole tekoälystä, kuvapankeista tai siitä, millä työkalulla kuva on tehty.
Kyse on yhdestä paljon tärkeämmästä asiasta.
Siitä, että tapahtumiin voi tulla ilman pelkoa joutuvansa jonkun toisen striimiin, tarinaan, feediin tai videon taustahahmoksi, jonka naapuri bongaa sunnuntaiaamuna Facebookista ja kysyy: “Missä sinä oikein olit?”
Sinkkutapahtumiin saa tulla rauhassa.
Keskustelemaan, nauramaan, olemaan vähän kömpelö, olemaan ihan tavallinen ihminen.
Ilman että tarvitsee miettiä, onko jonkun puhelin suunnattu juuri sinuun vai kohti kahvipöytää.
Me haluamme, että tapahtuma on kohtaamista, ei kuvamateriaalia.
Ja jos tekoälykuvat auttavat pitämään osallistujien yksityisyyden turvassa ja madaltamaan kynnystä tulla mukaan, niin olen niiden puolella.
Tervetuloa tapahtumiin.
- Ilman kamerakammoa.
- Ilman somepakkoa.
- Ihan vaan ihmisinä.
