Usein tulee viestejä, joissa harmitellaan, että tapahtumat painottuvat Etelä-Suomeen.
Miksi sinkkutapahtumia vain Etelä-Suomessa?
Harmitus on täysin ymmärrettävä kun tuntuu, että sinkkutapahtumia vain Etelä-Suomessa.
Jos asuu satojen kilometrien päässä, tieto lauantain kivasta tapahtumasta Uudellamaalla on vähän sama kuin tieto siitä, että naapurilla on lämmintä pullaa.
Hienoa hänelle.
Mutta näissä viesteissä on yksi kiinnostava juttu, jota on pohdittu jo pitkään.
Miksi tapahtumia todella syntyy enemmän Etelä-Suomeen?
Ei siksi, että Sinkkutapahtumissa olisi päätetty järjestää niitä vain täällä.
Vaan siksi, että siellä sinkut järjestävät niitä.
Ja nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tapahtumat eivät putoa kalenteriin taivaasta
Sinkkutapahtumat ei ole valtakunnallinen tapahtumatoimisto, joka lähettää maanantaiaamuna työntekijän Kuopioon järjestämään kävelyä, tiistaina Ouluun kahvittelemaan ja keskiviikkona Vaasaan vetämään peli-iltaa.
Paikalliset tapahtumat syntyvät paljon yksinkertaisemmin.
Joku saa idean.
“Olisi kiva lähteä porukalla kävelylle.”
Hän kutsuu muut mukaan.
Ja kas, kalenterissa on tapahtuma.
Siihen ei tarvita tapahtuma-alan koulutusta, budjettia eikä Exceliä, jonka avaaminenkin jo aiheuttaa melkolailla elämänhalun menetyksen.
Tarvitaan ihminen, joka sanoo:
“Minä lähden. Lähtisikö joku mukaan?”
Sinkkutapahtumat tarjoaa tapahtumalle alustan ja näkyvyyttä, jotta alueen muut sinkut voivat löytää sen.
“Täällä ei ole mitään!”
Tämä on kiinnostava lause.
Koska sen sanoja usein haluaisi osallistua.
Ja todennäköisesti samalla alueella on muitakin, jotka haluaisivat osallistua.
Kuvitellaan, että paikkakunnalla on 20 sinkkua, jotka ajattelevat:
Olisipa täällä sinkuille jotain.
- Ensimmäinen odottaa tapahtumaa.
- Toinen odottaa tapahtumaa.
- Kolmas odottaa tapahtumaa.
- Neljäs odottaa tapahtumaa.
Ja niin edelleen aina kahdenteenkymmenenteen saakka.
On siis 20 potentiaalista osallistujaa.
Ja nolla tapahtumaa.
Matematiikka on tässä kohtaa harvinaisen tyly.
Sitten yksi heistä sanoo:
“Mennäänkö lauantaina porukalla kahville?”
Yhtäkkiä on se kaivattu tapahtuma.
Mitään muuta maagista ei tapahtunut.
Yksi ihminen vain lakkasi odottamasta.
Eikä tähän muuten tarvita suurta kaupunkia
Tämä sinkun omasta kokemuksesta.
Yksi asuu Uudellamaalla pienellä, noin 500 asukkaan paikkakunnalla Kehä III:n ulkopuolella.
Ja kun siellä järjestetään jotain, sinkkuja tulee paikalle.
Tulisi enemmänkin, jos bussit kulkisivat paremmin. Se on konkreettinen este. Jos tapahtumapaikalle ei pääse ilman autoa, osa ihmisistä jää pois.
Siksi sama hlö järjestää tapahtumia myös esimerkiksi Nurmijärvellä, jonne pääsee bussilla.
Sinnekin tullaan.
Eli pieni kylä ei välttämättä ole syy ja pitää olla iso kaupunki, jotta tapahtuman voisi järjestää
Ero ei ole siinä, montako ihmistä postinumeron sisällä asuu. Olennaisempaa on, tekeekö joku aloitteen.
Osallistujaksi kyllä, järjestäjäksi ei
Tässä taitaa olla koko ilmiön ydin.
Moni haluaa tapahtumia.
Paljon harvempi haluaa aloittaa sellaisen.
Ja sekin on ymmärrettävää.
Kun lukee sanan tapahtuman järjestäminen, mieleen voi tulla kaikenlaista.
- Pitääkö minun keksiä ohjelmaa?
- Pitääkö minun ottaa ilmoittautumiset vastaan?
- Pitääkö minun jotenkin “vetää” sitä?
- Mitä jos joku kysyy jotain mitä en tiedä?
Jos kutsut ihmisiä kävelylle, sinun ei tarvitse keksiä ohjelmaa.
Kävely on ohjelma.
Jos kutsut porukan biljardia pelaamaan, ei tarvitse järjestää tutustumisleikkiä, jossa jokainen kertoo nimensä, horoskooppimerkkinsä ja kolme yllättävää faktaa itsestään.
Pelatkaa biljardia.
Ihmiset osaavat yllättävän paljon itsekin.
Entä jos paikalle tulee vain viisi?
Tämäkin tuntuu joskus olevan jännittävä kysymys.
Meillä on kummallinen taipumus ajatella, että tapahtuman onnistuminen mitataan ihmismäärällä.
Jos paikalle tulee 50, vau!
Jos tulee viisi, voi voi.
Mutta hetkinen.
Jos viisi sinkkua tapaa toisensa ensimmäistä kertaa ja viettää mukavan illan yhdessä, mikä siinä epäonnistui?
Etenkin paikallisessa toiminnassa pieni voi olla juuri parasta.
Viiden ihmisen kanssa ehtii jopa puhua.
Viidenkymmenen kanssa ehtii lähinnä todeta, että täällä on paljon ihmisiä, joiden kanssa olisi kiva ehtiä puhua.
Etelän sinkut myös liikkuvat
Yksi asia tekee tästä vielä kiinnostavamman.
Sinkkujuhannus järjestettiin kaksi kertaa Pohjois-Tampereella, Teiskossa.
Jos kyse olisi vain siitä, että etelän sinkut osallistuvat, koska tapahtumat sattuvat olemaan lähellä, osallistujajoukon olisi voinut olettaa muuttuvan tapahtuman mukana.
Mutta suuri osa osallistujista tuli edelleen Etelä-Suomesta.
He lähtivät matkaan.
Tapahtuman ei siis aina tarvitse tulla sinkun luokse.
Sinkkukin voi mennä tapahtuman luokse.
Tämä kuulostaa kirjoitettuna hämmästyttävän yksinkertaiselta, mutta käytännössä ihmisten välillä näyttää olevan tässä isoja eroja.
Toinen katsoo 150 kilometrin matkaa ja ajattelee:
“Kiva, lähdetään!”
Toinen katsoo 15 kilometriä ja miettii:
“Onkohan siellä parkkipaikkoja?”
Me ihmiset olemme erilaisia.
Miksi aktiivisuus sitten painottuu etelään?
Siihen ei taida olla varmaa vastausta.
Ja juuri siksi asia kiinnostaa.
Väestömäärä vaikuttaa varmasti johonkin. Liikenneyhteydet vaikuttavat selvästi.
Etelä-Suomessa myös kaupunkien ja kuntien välillä liikkuminen on monin paikoin helpompaa.
Mutta vuosien kokemuksella yksi asia näkyy:
Tapahtumia syntyy sinne, missä joku tarttuu toimeen.
Osallistujia voi löytyä yllättävistäkin paikoista.
Se on nähnyt pienellä 500 asukkaan paikkakunnalla.
Siksi kysymykseen
“Miksi täällä ei ole sinkkutapahtumia?”
ei aina ole mahdollista vastata kertomalla, missä lähin tapahtuma järjestetään.
Joskus kiinnostavampi kysymys on:
Mitä tapahtuu, jos sinä kutsut muut koolle?
Punainen matto on ihana
Myönnetään.
Onhan valmiiseen tapahtumaan ihanaa tulla.
- Joku muu on saanut idean.
- Joku muu on valinnut paikan.
- Joku muu on tehnyt tapahtumailmoituksen.
- Joku muu on miettinyt kellonajan.
Sinä katsot kalenterista, että kas, tuonnepa menen, ja saavut paikalle.
Punainen matto on levitetty.
Eikä siinä ole mitään väärää. Suurin osa ihmisistä haluaa nimenomaan osallistua, eikä jokaisen tarvitse koskaan järjestää yhtään mitään.
Mutta siinä on yksi pieni mutta:
Jos kaikki haluavat kävellä valmista punaista mattoa pitkin, jonkun täytyy levittää se.
Ja juuri näitä matonlevittäjiä tarvittaisiin ympäri Suomea lisää.
Ei tapahtuma-ammattilaisia.
Ei paikallisia sinkkuguruja.
Ei ihmisiä, jotka lupaavat järjestää jotakin joka kuukausi seuraavat 10 vuotta.
Vain tavallisia ihmisiä, jotka joskus sanovat:
“Hei, minä olen menossa. Tulkaa mukaan.”
Siitä voi syntyä yksi kävely.
Tai siitä voi syntyä porukka, joka tapaa uudestaan.
Joku osallistujista saattaa seuraavalla kerralla keksiä jotain muuta.
Ja yhtäkkiä paikkakunnalla, jossa “ei koskaan tapahdu mitään”, tapahtuukin.
Ehkä kysymys kannattaakin kääntää toisinpäin
Sen sijaan, että kysymme:
“Miksi Sinkkutapahtumat ei järjestä täällä tapahtumia?”
voisimme joskus kysyä:
“Mitä minä haluaisin tehdä muiden sinkkujen kanssa?”
- Kävelylle?
- Kahville?
- Retkelle?
- Pelaamaan?
- Keilaamaan?
- Syömään?
Kun vastaus löytyy, tapahtumasta puuttuu enää kutsu.
Ja se on lopulta koko paikallisen toiminnan idea.
Sinun ei tarvitse järjestää muille tapahtumaa.
Voit tehdä jotain, mitä itse haluaisit tehdä, ja kysyä:
“Lähtisikö joku mukaan?”
Siinä on valtava ero.
Ensimmäinen kuulostaa vastuulta.
Toinen kuulostaa elämältä.
Ja kummasta tahansa voi ilmestyä kalenteriin uusi sinkkutapahtuma.
👉 Jos muiden sinkkujen kutsuminen kävelylle tai kahville kiinnostaa, niin jatka tästä. Kevyellä kaavalla.
Events
Miksi sinkkutapahtumia vain Etelä-Suomessa?
