Ukrainan matka – Tourismous
Tänään oli tavallaan rauhallinen päivä. Rauhallinen siksi, että tuli liikuttua vain kävellen ja bussilla ja tavallaan sen takia, että tuli puhuttua ja nähtyä paljon. Tänään ei myöskään (todennäköisesti) tullut jännitettävää huomiselle.
Maria jäi lomalle, mutta ei hätää, tämä päivä on mennyt Natalian kanssa. Myös hän on oikein mukava ja nätti ja opettaa täällä englantia. Kivat vaan hänenkin miehelleen. Tutustuimme kaupunkiin ja kaupunginmuseoon, joka oli hyvin hoidettu ja myös lapsien aktivointiin sopiva. Ja hyväkuntoisia kirkkoja täällä riittää, uskonto on selvästi iso osa paikallista elämää.
Kulttuuri
Ymmärrykseni paikallista kulttuuria kohtaan kasvaa kovaa vauhtia sekä keskustelujen että havaintojen kautta. Kirjoitan viikonloppuna aiheesta lisää. Suurin yllätys on ollut monenlainen yhteneväisyys suomalaisuuden kanssa. Tosin pitää muistaa, että Ukraina on iso maa: eivät stadilaisuus, turkulaisuus tai kajaanilaisuus ole samanlaisia. Mutta on niillä muitakin yhteisiä ominaisuuksia kuin äidinkieli.
Vinnitsassa nähty yksi ei-ukrainalaisen auto. Muita kieliä kuin paikallista ei ole kuullut. Trollikassa (jossa on sekä sähkö- että dieselmoottori) pari paikallista tuijotti, kun puhuimme Natalian kanssa lontoota. Mutta se oli uteliasta, ei paheksuvaa.
Tullut ruokailtua täällä maan sisäisten pakolaisten kanssa. Asian hoitaa Vinnitsan kaupunki, ei valtio. Ruoka-annokset ovat olleet hyvin riittäviä ja tänään päivällisellä saimme jopa pullan. Kotona tule syötyä kaikin tavoin huonommin.
Lounaan vietimme Svetlanan ja Natalian kanssa. Koska kyse oli tärkeistä asioista, Natalia tulkkasi, jotta ei tule kommunikaatiohäiriötä.
Löytyykö rakkaus?
Toimen nainen oli nimittäin pannut toimeksi. Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, kuten Paasikivi jo sanoi. Eli: ulkomaille muuttohalukkaat ovat kielitaidottomia, kielitaitoiset muuttohalukkaat ovat jo lähteneet. Eli palattiin lähtöruutuun, kulkematta pankin kautta.
En todellakaan vastustaisi lyhytaikaisempaakaan tuttavuutta, mutta pitäisi keksiä menettely. Lähdin kahdeksalta kävelemään keskustaan, majapaikasta on pääkadulle noin 1km.
Tutkimusmatkalla
Tuli löydettyä yksi pubi, jossa oli kymmenkunta miestä ja kaksi naista. Oluen sai juoda rauhassa. Sen jälkeen löydetty 2 ruokapaikkaa ja niistä toinen oli tyhjä. Selvästi täällä alkoholi ei ole perjantain pääasia. Kadulla ei näkynyt mitään aiheeseen liittyvää, puistossa edes vahän. Koska pimeys tuli nopeasti, palaaminen majoitukseen kymmeneltä. Kaupunki vaikutti hyvin rauhalliselta, kokemukseltaan enemmän turvassa kuin Helsingissä. Ei näkynyt yhtään humalaista ja taksejakin näkyi vain kaksi.
Auttamisesta tulee hyvä mieli
Kuten aiemmin kirjoitin, asuntolassa on noin 150 sisäistä pakolaista. Heille menivät Ukrainalaiset Suomessa ry:n avustustavarat. Ne jaettiin tänään päivällä ja päivällisellä.
Ihmisille oli jo eilen käynyt selväksi, että ei osata ukrainaa enkä venäjää kuin muutaman avainsanan. Mutta kun on asiaa, puhutaan.
Yksi mummo puhui pitkään ja lopuksi itki. Hän kiitti suurisydämiseksi. Toinen mummo vain halasi kovin. Ja kun liikun pihalla, ihmiset haluavat kovasti sanoa jotain positiivista, kunhan vain yhteinen kieli löytyy.
Tämän takia sanonkin: jos elämäsi tuntuu tyhjältä tai merkityksettömältä, tule käymään täällä! Matkasta edestakaisin selviät muutamalla satasella ja tunnet tekeväsi jotain tärkeää. Tuotavaa tavaraa löytyy ja voin auttaa kaikessa muussakin. Kirjoittele, niin kuulet lisää!
Ukrainan matka jatkuu
Huomenna on tarkoitus lähteä päivällä käymään maaseudulla. Illalla käyttöön perinnemenetelmän eli kyselyä taksikuskilta. Toivottavasti kielimuuri ei haittaa.
Viikonloppuna oppilaitoksen henkilökunta on vapaalla, joskin sekä Maria että Natalia pyysivät soittamaan, jos tulee asiaa. Ja maanantaina tapaan Tatjanan. Kuulemma hän olisi sinkku, mutta se selvinnee myöhemmin.
Ukrainan matka osat 1-3: Matkakertomukset löytyy täältä.
0 kommenttia