Rakastuitko ihmiseen vai siihen, mitä hän voisi olla?
Deittailun ansa: ihastuminen mielikuvaan
Tapaat kiinnostavan ihmisen. Juttu kulkee, jokin hänessä vetää puoleensa ja mielessä syttyy pieni kipinä. Sitten tapahtuu jotakin hyvin inhimillistä: alat täydentää niitä kohtia, joita et hänestä vielä tunne. Pian et enää deittaile vain todellista ihmistä. Deittailet myös hänen potentiaaliaan.
”Ihastuminen mielikuvaan”
Ja joskus juuri siihen potentiaaliin on kaikkein vaikeinta lakata uskomasta.
Aikuisena sinkkuna voi kuvitella olevansa jo liian kokenut tällaiseen.
On ollut suhteita, eroja, pettymyksiä ja ehkä vuosia sinkkuna. Tietää ainakin teoriassa, mitä haluaa ja mitä ei.
Silti mieli osaa rakentaa hämmästyttävän kokonaisen ihmisen muutamasta hyvästä rakennuspalikasta.
Hän kuuntelee ensimmäisillä treffeillä aidosti.
Hänellä on hyvä huumorintaju.
Hän lähettää seuraavana aamuna viestin.
Hän vaikuttaa lämpimältä, älykkäältä ja kiinnostuneelta.
Todellisuudessa tiedät hänestä vielä hyvin vähän.
Mutta mielesi tietää jo paljon enemmän.
Tai ainakin se luulee tietävänsä.
Kun mieli täyttää tyhjät kohdat – ihastuminen mielikuvaan
Kun tapaamme uuden ihmisen, emme voi vielä tietää, millainen hän on parisuhteessa.
Emme tiedä, miten hän toimii ristiriitatilanteessa.
- Pystyykö hän puhumaan vaikeista asioista?
- Onko hän luotettava?
- Miten hän suhtautuu läheisyyteen?
- Ovatko hänen sanansa ja tekonsa linjassa?
- Onko hänen elämässään oikeasti tilaa parisuhteelle?
Ensimmäisillä treffeillä tästä kaikesta on käytettävissä vain pieni määrä tietoa.
Tyhjä tila ei kuitenkaan tunnu mielestä mukavalta.
Niinpä se täydentää kuvaa.
Jos toinen on lämmin, saatamme olettaa hänen olevan myös emotionaalisesti saatavilla.
Jos keskustelu tuntuu poikkeuksellisen hyvältä, saatamme päätellä meidän olevan muutenkin yhteensopivia.
Jos toinen osoittaa kiinnostusta, mieli saattaa hypätä kysymyksestä ”haluanko tutustua tähän ihmiseen lisää?” aivan toiseen kysymykseen:
”Voisiko tässä vihdoin olla se oikea?”
Siinä kohtaa ollaan jo vaarallisella maaperällä.
Ei siksi, että haaveilemisessa olisi mitään väärää.
Vaan siksi, että mahdollisuus on alkanut muuttua mielessä todellisuudeksi.
Ihastuminen tekee helposti ennusteita
Ajatellaan vaikka, että tapaat tyypin, jonka kanssa keskustelu virtaa.
Hän vaikuttaa rauhalliselta ja turvalliselta. Hän puhuu lapsistaan lämpimästi. Hän kertoo arvostavansa rehellisyyttä ja läheisiä ihmissuhteita.
Hyviä merkkejä.
Mutta mieli saattaa jatkaa siitä omin päin:
Hänestä tulisi varmaan hyvä kumppani.
Hänen kanssaan olisi helppo elää.
Hän ymmärtäisi minua.
Meillä voisi olla ihania viikonloppuja mökillä.
Hän tulisi varmasti toimeen ystävieni kanssa.
Koirakin varmaan pitäisi hänestä.
Hetkinen.
Missä vaiheessa hän ehti tehdä kaiken tämän?
Ei missään.
Sinun mielesi teki sen hänen puolestaan. Ihastuminen mielikuvaan on astunut mukaan tähän kuvioon.
Siinä on yksi deittailun tavallisimmista sokeista pisteistä.
Me emme aina ihastu siihen ihmiseen, jonka olemme tavanneet.
Joskus ihastumme siihen ihmiseen, joksi kuvittelemme hänen voivan osoittautua.

Ja sitten todellinen ihminen alkaa ilmestyä näkyviin
Aika tekee deittailussa jotakin, mitä yksikään profiiliteksti tai ensimmäinen treffi ei pysty tekemään.
Se tuottaa tietoa.
Aluksi kiinnostavalta vaikuttanut ihminen ei ehkä pidäkään yhteyttä muuten kuin silloin, kun hänelle sopii.
Hän välttelee vaikeita keskusteluja.
Hän lupaa, mutta ei tee.
Hän haluaa tavata, mutta vain omilla ehdoillaan.
Hänen elämäntapansa osoittautuu täysin erilaiseksi kuin sinun.
Hän ei halua samanlaista parisuhdetta kuin sinä.
Tai hän vain osoittautuu ihmiseksi, jonka kanssa et oikeastaan sovi yhteen.
Tässä kohdassa voisi ajatella olevan helppoa todeta:
”No niin. Ei ollut minun ihmiseni.”
Mutta kummallisesti se ei aina olekaan helppoa.
Koska nyt et ole luopumassa vain hänestä.
Joudut luopumaan myös siitä ihmisestä, jonka ehdit rakentaa hänen ympärilleen.
Ja siitä tulevaisuudesta, jonka mielesi ehti jo nähdä.
”Mutta hän voisi olla…”
Tämän sokean pisteen tunnistaa usein yhdestä sanasta:
voisi.
Hän voisi olla ihana kumppani, jos hän vain uskaltaisi sitoutua.
Hän voisi olla lämmin, jos hän oppisi puhumaan tunteistaan.
Meillä voisi olla hyvä suhde, jos hänen elämäntilanteensa muuttuisi.
Hän voisi olla juuri oikea, jos hän vain ymmärtäisi, mitä meidän välillämme on.
Mutta sinkulle yksi tärkeimmistä kysymyksistä kuuluu:
Haluanko minä tämän ihmisen sellaisena kuin hän on nyt?
Ei hänen mahdollista tulevaa versiotaan. Ei sitä mitä hän voisi olla.
Ei versiota, joka syntyy, jos hän käy terapiassa, vaihtaa elämäntapojaan, oppii kommunikoimaan, pääsee yli exästään tai yhtäkkiä huomaa haluavansa juuri samanlaisen parisuhteen kuin sinä.
Vaan tämän ihmisen.
Tällaisena.
Nyt.
Jos vastaus on ei, hänen potentiaalinsa ei tee teistä yhteensopivia.
Pitkä sinkkuus voi tehdä mahdollisuudesta tavallista suuremman
Kun on ollut pitkään sinkkuna ja kaipaa parisuhdetta, uuden ihmisen merkitys voi kasvaa nopeasti.
Ei siksi, että pitkäaikaisessa sinkkuudessa olisi jotakin vialla.
Vaan siksi, että harvinainen asia tuntuu helposti arvokkaammalta.
Jos kiinnostavia kohtaamisia tulee harvoin, yksi lupaava ihminen ei tunnukaan enää vain yhdeltä ihmiseltä.
Hänestä voi tulla mahdollisuus.
Mahdollisuus parisuhteeseen.
Mahdollisuus läheisyyteen.
Mahdollisuus yhteisiin aamuihin, matkoihin, viikonloppuihin ja siihen, ettei enää tarvitsisi olla sinkkuna.
Silloin vaakakupissa ei olekaan enää vain kysymys siitä, pidätkö tästä ihmisestä.
Toisessa kupissa painaa kokonainen kuviteltu tulevaisuus.
Ei ihme, että irti päästäminen tuntuu raskaalta.
Yksinäisyys voi joskus osallistua kumppanin valintaan
Tämä on ehkä kaikkein epämukavin kysymys:
Valitsenko minä tätä ihmistä vai valitseeko yksinäisyyteni hänet?
Näillä kahdella on valtava ero.
Kun yksinäisyys pääsee ratin taakse, kriteeriksi voi huomaamatta riittää se, että joku on saatavilla, kiinnostunut tai edes vähän sinne päin.
Punaiset liput muuttuvat selityksiksi.
Yhteensopimattomuus muuttuu haasteeksi.
Epävarmuus muuttuu jännittäväksi kemiaksi.
Toisen vähäinen kiinnostus muuttuu ajatukseksi siitä, että hän tarvitsee vain aikaa.
Ja mitä enemmän olet ehtinyt sijoittaa mielessäsi tähän mahdollisuuteen, sitä vaikeampaa on katsoa tilannetta sellaisena kuin se todella on.
Kemia ei vielä kerro yhteensopivuudesta
Voimakas tunne on todellinen tunne.
Mutta se ei tarkoita, että tunteen ympärille rakentamasi tarina olisi totta.
Voit tuntea valtavaa vetovoimaa ihmiseen, joka ei sovi sinulle lainkaan.
Voit kaivata ihmistä, jonka kanssa parisuhde olisi käytännössä raskas.
Voit ajatella jotakuta jatkuvasti ilman, että välillänne on erityisen syvää yhteyttä.
Ja voit surra suhdetta, jota ei oikeastaan koskaan ollut.
Tunne ei siis ole väärä.
Sen tulkinta voi olla.
”Ajattelen häntä koko ajan” ei automaattisesti tarkoita ”hän on minulle oikea”.
”Meillä on uskomaton kemia” ei tarkoita ”me sovimme yhteen”.
”En pysty päästämään hänestä irti” ei tarkoita ”meidän kuuluu olla yhdessä”.
Joskus se tarkoittaa vain sitä, että mieli ei halua luopua tarinasta, johon se ehti kiintyä.
Kokeile erottaa faktat ja tulkinnat toisistaan – ihastuminen mielikuvaan
Jos huomaat kiintyneesi nopeasti uuteen ihmiseen, tee pieni testi.
Kysy itseltäsi:
Mitä minä oikeasti tiedän tästä ihmisestä?
Sen jälkeen kysy:
Mitä olen päätellyt, toivonut tai kuvitellut?
Ero voi olla yllättävä.
Tiedän, että hän on sanonut haluavansa parisuhteen.
En vielä tiedä, kykeneekö hän rakentamaan sellaista.
Tiedän, että hän on kiinnostunut minusta.
En tiedä, olemmeko yhteensopivia.
Tiedän, että meillä on hauskaa yhdessä.
En tiedä, miten toimimme vaikeina päivinä.
Tiedän, että tunnen voimakasta vetovoimaa.
En tiedä vielä, kuka hän oikeastaan on.
Tämä ei tapa romantiikkaa.
Päinvastoin.
Se antaa todelliselle ihmiselle mahdollisuuden tulla näkyviin.
Aikuisen sinkun ei tarvitse lakata innostumasta
Ratkaisu ei ole suhtautua uusiin ihmisiin epäluuloisesti tai lähteä treffeille henkinen Excel-taulukko kainalossa.
Ihastu.
Innostu.
Nauti siitä, että joku kiinnostaa pitkästä aikaa.
Anna perhosten kutkutella hetki vatsassa.
Mutta pidä samalla toinen jalka todellisuudessa.
Sen sijaan, että kysyisit ensimmäisten treffien jälkeen:
”Voisiko hän olla se oikea?”
kysy:
”Haluanko tietää tästä ihmisestä lisää?”
Toisten treffien jälkeen sama kysymys.
Ja kolmansien.
Ihmistä ei tarvitse päättää etukäteen.
Hänen voi antaa paljastua vähitellen.
Deittailussa kannattaa uskoa tekoja enemmän kuin potentiaalia
Aikuinen rakkaus ei rakennu sille, mitä toinen ehkä jonakin päivänä voisi olla.
Se rakentuu sille, mitä kaksi todellista ihmistä ovat toisilleen.
Siksi yksi hyödyllisimmistä taidoista sinkkuna on opetella katsomaan kiinnostavaa ihmistä ilman, että mieli viimeistelee keskeneräistä kuvaa liian nopeasti.
Mitä hän tekee?
Miten hän kohtelee sinua?
Miten hänen kiinnostuksensa näkyy?
Kohtaavatko hänen sanansa ja tekonsa?
Haluatteko samoja asioita?
Saatko olla hänen kanssaan oma itsesi?
Ja ennen kaikkea:
Pidätkö siitä ihmisestä, joka on edessäsi, vai siitä ihmisestä, jonka edelleen toivot hänen muuttuvan olevan?
Joskus vaikeinta ei ole päästää irti ihmisestä.
Vaikeinta on hyvästellä se ihminen, jota ei koskaan ollutkaan.
Ja juuri siinä voi olla yksi aikuisen sinkun tärkeimmistä oivalluksista:
Älä deittaile potentiaalia. Tutustu ihmiseen.
Anna hänen näyttää itse, kuka hän on.
Ja usko häntä, kun hän näyttää sen.
Lue myös ”Näin sinkku sabotoi deittailuaan”
https://sinkkutapahtumat.fi/blogi/sinkku-sabotoi-deittailuaan/
Deittailun ansa: ihastuminen mielikuvaan






