Sinkun kannattaa lukea tämä jo tänään.
Minä yritin. Vannon, että yritin. Laitoin syrjään skeptisyyteni sen suhteen, että todellista rakkautta voi löytää deittisovelluksista. Päätin hylätä aiemmat kokemukseni niiden opetusten valossa, joita olen oppinut edellisen yritykseni jälkeen. Päätin suhtautua myönteisesti, toiveikkaasti ja rennosti nettideittisovelluksiin.
Tein kaikki suositellut asiat. Lähetin tuoreita valokuvia ilman suodattimia. Olin rehellinen ja selkeä siitä, kuka olen ja mitä etsin. Leimasin sen omalla charmillani ja huumorillani ja lähetin sen universumiin. Sitten tarkastelin niitä osumia, joita algoritmi yritti lähettää minulle.
Nettideittailu: Oppimiskokemuksia epäonnistumisista
En harrasta kalastusta. Satunnainen naisvihamielisyys oli minulle suora ei. Räikeä epävarmuus oli turn-off. Silloin tällöin törmäsin johonkin, joka vaikutti mukavalta. Ainakaan varoitusmerkkejä ei heitelty profiilissa ylenpalttisesti. Niinpä otin yhteyttä ja yritin käydä aitoa keskustelua täysin tuntemattoman kanssa. Muutaman kerran minua jopa pyydettiin ulos – juuri ennen kuin minut ghostattiin.
Kerran sain jopa toivoa. Vain vähän. Ne nousivat hetkeksi ylös maasta. Mukava ihminen, ei selviä veroitusmerkkejä, on näennäisesti sinkku, plus yhteiset kiinnostuksen kohteet. Puhelinsoitto vahvisti voivamme keskustella. Treffit sovittiin. Annoin itseni jo uskoa, että oli olemassa sittenkinmahdollisuus. Sitten tuli tekstiviesti. Jotain tapahtui.
Tietenkin ”jotain tapahtui”.
Ollakseni täysin avoin, toivon harvoin mitään. Edes ennen viimeisintä suhdettani, kun olin ihastunut kyseiseen henkilöön kovasti, en antanut toiveideni nousta liikaa, ennen kuin hänen tunteensa oli tullut selväksi. Itse asiassa hän kertoi minulle myöhemmin, että minua oli vaikea lukea ja lähetin joskus sekavia signaaleja. En tarkoittanut sitä.
Olen kuin avoin kirja – kunhan tunnen oloni tarpeeksi turvalliseksi ollakseni avoin. Mutta olen varuillani. Olen oppinut kantapään kautta, mitä on toivoa ja pettyä. En pidä siitä.
Mitä olen oppinut epäonnistuneista yrityksistäni nettideittailussa
Epäonnistuneista yrityksistäni nettideittailussa tuli kuvio. Aloitin toiveikkaana ja yritin saada yhteyden toiseeen. En odottanut liikoja. Ja aina, aina, aina, aina päädyin poistamaan profiilini ja sitten deittisovelluksen. Opin kuitenkin matkan varrella muutamia asioita, joista voi olla hyötyä sinullekin.
Nettideittailu: Oppimiskokemuksia epäonnistumisista
1. On tärkeää tehdä profiileistamme tunnelmatarkastus
Avioeroni jälkeen deittiprofiilini olivat ongelmallisia. Itse asiassa ne pahenivat kokemusteni myötä. Nyt kun olen seesteisempi, näen, missä projisoin kaikki väärät asiat, koska olin edelleen loukkaantunut ja paranemassa. En pystynyt näkemään omia varoitusmerkkejäni, mutta olen varma, että terveet ihmiset näkivät.
On tärkeää, että ”vireystarkastamme” oman profiilimme. Tai pyydämme ystävää tekemään sen. Rumat kommentit existä tai yleistykset deittailusta eivät läpäise vibe checkiä. Luetteloa fyysisistä vaatimuksista tarkastellaan epäillen. Itsetuntemuksen puute ei ole söpöä ja epävarmuus näkyy sovelluksissa räikeästi. Jos haluamme olla yhteydessä hyvinvoiviin ihmisiin, meidän on tultava terveiksi ihmisiksi. Muuten vetää edelleen puoleensa oppitunteja rakkauden sijaan.
2. On tärkeää olla rehellinen siitä, miltä näytämme
Tämä vuosi on ollut rankka. Menetin työni kroonisen sairauteni syrjinnän vuoksi. Tuon työpaikan menettämisen myötä koin valtavia taloudellisia vaikeuksia. Vuosi on ollut kaiken kaikkiaan haastava, mutta selviän siitä, ja sairauteni on nyt ainakin hoidettu lääkityksellä. Sanon tämän kaiken sanoakseni, että olen lihonut jonkin verran, mistä en ole iloinen. Se ei tunnu hyvältä. Mutta se ei muuta sitä, mikä on.
Kun laitan kuvia, laitan viimeaikaisia kuvia. En ehkä ole ihannekoolla, mutta rakastan silti itseäni ja haluan esittää itseni totuudenmukaisesti.
Niin paljon kuin miehet valittavatkin deittisovelluksissa siitä, että naiset käyttävät suodatettuja kuvia, myös miehet tekevät niin. Itse asiassa näen sitä melkein joka ikinen päivä, kun olen sovelluksissa. Kyse on joko siitä tai niin vanhoista kuvista, että voin sanoa, että ne on otettu joko vanhalla puhelimella tai vanhalla digitaalikameralla. Ne eivät ole yhtä huonoja kuin kehitetyt filmit 90-luvun alkupuolelta, mutta ne eivät myöskään ole kirkkaita, teräviä, tuoreita kuvia.
Meillä kaikilla on epävarmuutta. Tiedän, että aion hallita stressiäni ja palata johdonmukaisempaan kuntoiluaikatauluun. Olen terveystietoinen, enkä ole huolissani siitä, että lihon edelleen. Mutta esittelen itseni sellaisena kuin olen nyt, en sellaisena kuin haluaisin jonain päivänä olla, ja arvostan sitä, kun muut tekevät samoin. On ok asia yrittää näyttää parhaat puolensa ja korostaa parhaita piirteitään. On aivan eri asia olla tahallisesti harhaanjohtava.
3. Persoonallisuudet eivät aina näy hyvin verkossa
Kannatan kovasti sitä, että ensin selvitetään muutama fakta ja sitten tavataan henkilökohtaisesti. Jotkut meistä eivät näy edukseen verkossa. Tiedän olevani ystävällinen, älykäs ja hauska, mutta joskus keskustelut jäävät puiseviksi, koska yritän keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa, joka ei ehkä auta keskustelun sujuvuutta. Se on kiusallista, ja se voisi olla vähemmän kiusallista, jos useammat ihmiset olisivat taipuvaisia
a) olemaan aitoja ja
b) suunnittelemaan tapaamisen etukäteen.
Yritän antaa ihmisille mahdollisuuden. Joillakin ihmisillä on hieno persoonallisuus, mutta he eivät ehkä ole hyviä tekstiviesteissä. Näkeekö hän yhtään vaivaa? Vaikuttavatko he yrittävän? Yritänkö minäkin? Nämä ovat kysymyksiä, joita kysyn ennen kuin siirryn eteenpäin. Mutta minusta tuntuu, että heti kun en yksin tuota kaikkea viihdettä ja intoa keskusteluun, toinen henkilö ghostaa.
Nettideittailu Oppimiskokemuksia epäonnistumisista
4. Persoonallisuus > vetovoima
Uskon siihen, että on tärkeää tuntea vetovoimaa potentiaalisia kumppaneita kohtaan, mutta viehättäviä ihmisiä on vähän. Loppujen lopuksi persoonallisuus on tärkeintä. Olen tavannut visuaalisesti viehättäviä ihmisiä, joiden persoonallisuus ei ole houkutteleva. Ja persoonallisuus kumoaa automaattisesti kaiken fyysisen vetovoiman. Ei ole pinnallista haluta tuntea vetoa ihmisiin, joiden kanssa seurustelemme. Edellyttäen ellei näillä ihmisillä ole kauhea luonne, josta emme välitä jatkaaksemme seurustelua heidän kanssaan.
5. Yhteensopivuus > kaikki
Oman luonteen muuttaaminen tai tukahduttaminn on nykyään yleinen reaktio hylkäämiseen, mutta yhteensopivuus on olennaisen tärkeää. Voimme halutessamme ottaa asian henkilökohtaisesti ja suuttua siitä, mutta jos joku sanoo, ettei hän ole meitä varten, meidän pitäisi hyväksyä se. Jotkut ihmiset eivät vain ole yhteensopivia kanssamme – vaikka he näyttäisivätkin olevan sitä paperilla.
Siksi deittailu on tärkeää. Sen avulla voimme tutustua toisiimme ja nähdä, sovimmeko yhteen. Joskus huomaamme, ettemme sovikaan.
Joskus kestää jonkin aikaa ennen kuin se selviää. Toisinaan taas tiedämme heti, että jokin ei vain sovi meille. Sen sijaan, että ottaisimme asian henkilökohtaisesti ja olettaisimme jotain pahaa toisesta ihmisestä tai meistä, voimme hyväksyä sen, että meitä ei ole tarkoitettu kaikille, eikä kaikkia ole tarkoitettu meille.
Vetovoima on tärkeää, mutta yhteensopivuus on välttämätöntä parisuhteen terveyden ja pitkäikäisyyden kannalta. Saatamme haluta rynnätä ja päivittää parisuhdetilanteemme henkilöön, jonka kanssa meillä on kemiaa, mutta kannattaa arvioida yhteensopivuus ennen kuin otamme tuon loikan.
Olen oppinut, että joillain ihmisillä saattaa vaikuttaa olevan täydellinen parisuhde, mutta jos he eivät itse tunne sitä, se ei ole lainkaan täydellinen. Se voi olla molemmille tai toiselle pettymys, mutta on paljon parempi nähdä tosiasiat kuin olettaa, että toinen henkilö on väärässä, koska hänellä on erilaisia tunteita asiasta.
Totuus nettideittailusta
Oota kaikki sanomani suolarakeen ja tequilan kanssa – kuvainnollisesti puhuen. Sanon, että olen epäonnistunut yrityksissäni nettideittailussa, mutta todellinen epäonnistuminen tarkoittaisi sitä, etten yrittänyt lainkaan. Olen yrittänyt. Olen mennyt sinne hyvällä asenteella ja palannut pettyneenä.
En tee tässä yleistyksiä ihmisistä, mutta minusta nettideittailu tai deittisovellukset eivät myöskään ole tuottavaa ajankäyttöä. Varsinkaan, kun ne eivät juuri koskaan johda henkilökohtaisiin treffeihin tai edes pienimpäänkään yhteyden tunteeseen.
Nettideittailu on vaikeaa. Mutta korjataan vielä: Seurustelu on vaikeaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla. Useammat ihmiset voisivat olla rehellisiä ja avoimia siitä, keitä he ovat ja mitä he haluavat. Ihanteellisessa maailmassa olisimme kaikki käyneet terapiassa ja selvittäneet aiempia suhteita koskevat tunteet. Suhtautuisimme oikeisiin ihmisiin ja eroaisimme ystävällisesti väärien kanssa. Mutta sellaista elämä ei ole.
Ihmiset ovat sotkuisia. Tunteet ovat monimutkaisia. Mutta rakkaus – se on sen arvoista. Sanon tämän henkilönä, joka ei käy tällä hetkellä treffeillä ja on ollut sinkku jo ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mutta uskon silti. Tunnen yhä, että maailmassa on mahdollisuuksia, että minä ja rakkaus voivat elää rinnakkain romanttisessa suhteessa.
En silti tiedä, ovatko deittisovellukset oikea tapa – ainakaan minulle. Kokeilin sitä vanhaa kunnon yliopistokokeilua. Tein kaikkeni. Nyt päätän sijoittaa sen siihen, mitä minulla on, en siihen, mitä minulla ei ole. Mutta minä opin. Opin paljon itsestäni niistä monista, monista, monista, monista yrityksistä, joilla yritin saada yhteyttä. Opin, miltä hyvä yhteensovittaminen tuntuu, ja opin tunnistamaan, milloin energiat eivät ole linjassa.
Minusta tuli ystävällisempi kuin olin ennen ja halukkaampi ajattelemaan toisten parasta, vaikka minua kohdattaisiin epäterveellistä (lue: loukkaavaa, parantumatonta) energiaa. En ole pettynyt siihen, että yritin tai että opin näistä kokemuksista. Uskon, että se on tehnyt minusta paremman.
Hyväksyn sen, että toiset ihmiset kokevat nettideittailun helpommaksi kuin minä. Tiedän, että on olemassa maailma, jossa ihmiset sopivat treffejä ja todella menevät niihin – eivätkä ghostaa peru niitä viime hetkellä. Toiset ihmiset tapaavat oikeassa elämässä ja ottavat yhteyttä sieltä käsin. Juuri nyt olen vain oppituntieni kanssa.
Voisin palata ajattelemaan, että olen vain toivoton romantikko, joka on juuttunut pikakulttuurin helvettiin, tai voisin muistaa, että ajoitus on kaikki kaikessa. Tämä on minun aikani oppia ja investoida itseeni. Ehkä jonain päivänä löydän ja saan yhteyden oikeaan ihmiseen, mutta en pidättele hengitystäni.
Jossain tuolla netin syövereissä joku *catfish’aa jotakuta toista. Tällä hetkellä jotakuta ghostataan. Jokaisella hetkellä useat ihmiset latasivat, lataavat ja tulevat lataamaan epäsuotuisan kuvan, jossa on kala kädessä. Ja minä olen täällä – en tunne jääväni mistään paitsi, vain fiilistelen ja nautin elämästäni.
Nettideittailu: Oppimiskokemuksia epäonnistumisista
Mitä on catfishing?
Catfishing on harhaanjohtavaa toimintaa, jossa henkilö luo fiktiivisen henkilöllisyyden tai väärän identiteetin sosiaalisessa verkostopalvelussa, yleensä kohdistuen tiettyyn uhriin. Käytäntöä voidaan käyttää taloudellisen hyödyn saamiseksi, uhrin vaarantamiseksi jollakin tavalla, uhrin tarkoituksellisena järkyttämisenä tai tekijän nauttimiseksi. Julkkikset ovat aiemmin olleet kohteena, mikä on herättänyt huomiota lehdistössä ja tehnyt catfishingin tunnetuksi suuren yleisön keskuudes
Artikkelin Nettideittailu: Oppimiskokemuksia epäonnistumisista on kirjoittanut Chrystal
Nettideittailu: Oppimiskokemuksia epäonnistumisista
