Sinkkujen ja sinkkuelämän ottamista vakavasti ei pitäisi olla vaikeaa. Useissa maissa lähes puolet kaikista yli 18-vuotiaista on naimattomia. Monet viettävät keskimäärin enemmän vuosia aikuiselämästään naimattomina kuin naimisissa. Tämä ei ole vain edes länsimainen asia. Sinkkuelämän yleistyminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Ympäri maailmaa naimattomien ihmisten määrä ja osuus on kasvanut vuosikymmenien ajan.

Mitä edistymistä sinkkuelämän hyväksi on havaittavissa?

Silti hanke ”sinkkujen ottamisesta vakavasti”, jonka parissa olen nyt työskennellyt monta vuotta 69-vuotisikäni aikana, on ollut vaikea toteuttaa. Vasta viime vuosina olen nähnyt merkkejä siitä, että on tapahtunut mielestäni aitoa edistystä, sellaista edistystä, joka todennäköisesti jatkuu myös tulevaisuudessa.

Mitä merkitsee ottaa sinkut vakavasti?

Sinkkujen vakavasti ottamisella tarkoitan ainakin kolmea asiaa.

1.

Ensinnäkin tämän väestörakenteen valtaväestön merkityksen tunnustamista. Se, että heidät nähdään ihmisinä, joiden sinkkuelämällä on merkitystä, eikä sitä, että heidät hylätään joukoksi ihmisiä, jotka vain piipahtavat sinkkuelämässä matkalla kohti sitoutunutta romanttista parisuhdetta (tai uutta parisuhdetta) ja jotka ansaitsevat huomiota vasta sitten, kun he pääsevät sinne.

Kun yksineläjiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota tieteessä ja tiedotusvälineissä, kuten nyt, se on tapa ottaa sinkut vakavasti tässä ensimmäisessä mielessä. Mutta jos kirjoitukset ylläpitävät sinkkuja häpäiseviä myyttejä, siinä ei ole mitään juhlittavaa.

2.

Siksi ”sinkkujen vakavasti ottamisen” toinen merkitys on niin tärkeä. Se tarkoittaa sitä, että sinkkujen elämää kohdellaan kunnioittavasti. Se tarkoittaa, että vastustetaan kaikkia niitä loukkaavia vajavaisia narratiiveja sinkkuelämästä. Tiedättehän ne – ne tulevat asenteella: ”Voi, olet sinkku, raukka.” Niin, mutta se ei ole totta. Se tarkoittaa sen myytin kyseenalaistamista, että kaikki sinkut haluavat ennen kaikkea parisuhteeseen. Sinkkuelämän vakavasti ottaminen tarkoittaa, että tunnustetaan ne tavat, joilla ihmiset voivat kukoistaa sinkkuna. Ja itse asiassa joillekin ihmisille, kuten sydämeltään sinkuille, sinkkuelämä on mielekkäämpää, täyttävämpää ja psykologisesti rikkaampaa kuin parisuhde-elämä voisi koskaan olla.

3.

Kolmanneksi ”sinkkuelämän vakavasti ottaminen” tarkoittaa, että ihmisarvon perusasiat, kuten terveydenhuolto, mielenterveyspalvelut, taloudellinen turvallisuus, kunnollinen ruoka ja vesi sekä asunto, ovat kaikkien saatavilla. Kenenkään ei pitäisi joutua menemään naimisiin saadakseen tärkeitä oikeuksia, etuja ja suojelua.

Tieteellinen huomio

Olen kehottanut tutkijakollegoitani ottamaan sinkut vakavasti vuodesta 2007 lähtien, jolloin Rachel Moran ja Kay Trimberger sekä minä julkaisimme Chronicle of Higher Education -lehdessä artikkelin ”Make room for singles in teaching and research”. Useimmiten viestimme herätti vain olkapäiden kohauttelua. Kunnes nyt.

Viime vuosina yhä useammat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota naimattomiin ihmisiin, eikä vain tavanomaisella tavalla ottamalla heidät vertailuryhmäksi tutkimuksiin, jotka koskevat avioliittoa. Esimerkiksi Ketaki Chowkhani ja Craig Wynne järjestivät lokakuussa 2020 tieteidenvälisen maailmanlaajuisen verkkokonferenssin Singles Studies, johon osallistui tutkijoita Australiasta, Intiasta, Irlannista, Israelista, Japanista, Puolasta, Romaniasta ja Yhdysvalloista. Ja vuonna 2023 Journal of Family Theory & Review -lehti aikoo julkaista erityisnumeron sinkkuuden teoretisoinnista. Viime vuosina on julkaistu monia tärkeitä tieteellisiä kirjoja, joilla on merkitystä yksineläjille, ja lisää on tulossa. (Joitakin esimerkkejä luetellaan seuraavassa jaksossa.) Onneksi ne ovat kaikki lukijaystävällisiä, ja niistä voivat nauttia muutkin kuin akateemiset ihmiset.

Yksi aktiivisimmista tieteenaloista sinkkuuden tutkimuksessa on oikeustiede. Washingtonin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja sen Law Review ovat jo useiden vuosien ajan järjestäneet vuosittain Nonmarrige Roundtable -tapahtuman. Chicagon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa Mary Anne Case on pitänyt työpajoja perheen, sukupuolen ja sukupuolen sääntelystä. Marraskuussa 2022 tohtori Chowkhani ja Diksha Sanyal järjestivät konferenssin naimattomuudesta ja lainsäädännöstä Intiassa. Muita tutkijoita, jotka käsittelevät yksineläjiä koskevia oikeudellisia kysymyksiä, ovat muun muassa Dorothy Brown, Naomi Cahn, Chao-ju Chen, Elizabeth Emens, Nancy Leong ja Qian Liu.

Sinkkuelämän tutkijat ovat luoneet tutkimusverkostoja ja keskusteluryhmiä. Suomalaisten tutkijoiden tohtori Marjo Kolehmaisen ja tohtori Annukka Lahden organisoima Sinkkuelämän tutkimuksen tutkimusverkosto sisältää blogin ja sähköpostilistan, ja se on järjestänyt useita tapahtumia. Uusi monitieteinen keskustelufoorumi, Singlehood Studies, jossa keskustellaan kaikista sinkkuuden kannalta merkityksellisistä kysymyksistä, aloitti toimintansa vasta muutama viikko sitten (joulukuussa 2022), ja siihen kuuluu jo tutkijoita eri maista ympäri maailmaa. (Molemmat ryhmät toivottavat uudet jäsenet tervetulleiksi.)

Jos tämä suuntaus jatkuu, kuten odotan sen jatkuvan, uskon, että lopulta näemme oppikirjoja, kursseja, tutkinto-ohjelmia ja erityistä rahoitusta sinkkuuden tutkimukselle. Akateemiset organisaatiot tulevat perustamaan jaostoja, jotka ovat omistautuneet sinkkuuden tutkimiselle. Esimerkiksi American Psychological Associationissa on tällä hetkellä 56 jaostoa; Society for Couple and Family Psychology on yksi niistä, mutta vastaavaa sinkkujen yhdistystä ei ole.

Yksineläjiä koskevat tieteelliset kirjat

Seuraavassa on vain muutamia vuodesta 2020 lähtien julkaistuja kirjoja, jotka antavat minulle toivoa siitä, että tutkijat edistyvät sinkkujen tutkimuksessa. Luettelen uusimmat ensin.

• Singular Selves: An Introduction to Singles Studies (forthcoming), edited by Ketaki Chowkhani and Craig Wynne.
  
• Moving Past Marriage: Why We Should Ditch Marital Privilege, Eschew Relationship-Status Discrimination, and Embrace Non-marital History (forthcoming), by Jaclyn Geller.
  
• The Love Jones Cohort: Single and Living Alone in the Black Middle Class (2023), by Kris Marsh.
  Single Lives: Modern Women in Literature, Culture, and Film (2022), edited by Katherine Fama and Jorie Lagerway.
  
• Being Single in India (2022), by Sarah Lamb.
  
• The Tenacity of the Couple-Norm (2021), by Sasha Roseneil, Isabel Crowhurst, Tone Hellesund, Ana Cristina Santos, and Mariya Stoilova
  
• At the Center of All Beauty: Solitude and the Creative Life (2020), by Fenton Johnson
  
• Oma lisäykseni: Single at Heart

Suosittuja sinkkuutta käsitteleviä kirjoja on myös yhä enemmän. Monet niistä eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä anteeksipyytelemätöntä sinkkuelämän hyväksyntää.

Median huomio

Yhä useammin sinkut saavat huomiota tiedotusvälineissä. Toimittajat ottavat sinkut vakavasti ensimmäisessä kuvaamassani mielessä. Mutta eivät aina toisessa mielessä. Joskus näitä artikkeleita varjostavat harhaanjohtavat väitteet ja säälin asenne. Katso esimerkiksi New York Timesissa hiljattain julkaistua juttua ”As Gen X and Boomers Age, They Confront Living Alone” ja lue sitten Lucas Bradleyn loistava parodia.

Yksinelävät ihmiset puhuvat omasta puolestaan

On hienoa, jos tutkijat ja tiedotusvälineet ottavat sinkut vakavasti. Tavallaan on kuitenkin vielä rohkaisevampaa, kun sinkut puolustavat itseään: kun he muodostavat omia yhteisöjään, luovat omia podcastejaan ja videoitaan, kirjoittavat omia kirjojaan, blogejaan, uutiskirjeitään ja mielipidekirjoituksiaan ja keksivät keinoja auttaa toisiaan. Löydät monia esimerkkejä kokoelmista, jotka on koottu keskittymään myönteisiin, vahvistaviin näkemyksiin sinkkuelämästä stereotyyppisten seurustelupakkomielitekojen tai sinkkuuden purkamisen sijaan.

Kaikista verkkoyhteisöistä Community of Single People erottuu edukseen, koska niin monet sen jäsenistä rakastavat sinkkuna olemista eivätkä aio sietää sitä, että heitä syrjäytetään tai säälitään. Aloitin ryhmän vuonna 2015, ja se on kasvanut noin tuhannella jäsenellä vuodessa, ja nyt siinä on yli 7300 ihmistä yli sadasta eri maasta.

Yhdysvalloissa sinkkujen puolestapuhuminen ja merkittävät muutokset laeissa ja politiikassa ovat jääneet jälkeen muiden ryhmien edistymisestä. Professori Roseneil ja hänen kollegansa havaitsivat jotain samankaltaista tutkimuksessaan eurooppalaisista kansakunnista. Ehkä tämä alkaa kuitenkin muuttua, kun sinkkujen määrä ja näkyvyys lisääntyvät. Toivon voivani kirjoittaa uuden vuoden aikana merkkejä edistyksestä muissa maailman maissa.

Artikkelin Edistymistä sinkkuelämän hyväksi on kirjoittanut Bella DePaulo, useita vuosia vierailevana psykologian professorina Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa hänestä tuli projektitutkija muutamaksi vuodeksi. Nykyinen titteli on ”Academic Affiliate, Psychological & Brain Sciences, UCSB”.

Edistymistä sinkkuelämän hyväksi