Osa 1 löytyy täältä.
Matkakertoimus: Ukrainan matka.
Unohtuipa edellisestä postauksesta pari asiaa.
Loma
Ensinnäkin, rahtilaiva tuntui todelliselta lomalta. Ei netti- tai puhelinyhteyttä, vain minä, meri juttelukaverit, sänky ja kirjat. Todellista itselle omistautumista – suosittelen!
Liikennekulttuuri
Toinen asia on puolalainen liikennekulttuuri. En ole pelännyt ajaa Venäjällä, mutta Puolassa hermo on kireällä. Menneisyydessä oli normaalia, että jos 200m päässä on jyrkkä mytka, mennään ohi. Nyt ainakin motarilla suhahtelijoita lukuunottamatta meininki on jokseenkin järkevää, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Nimittäin puolalaiselle (ja venäläiselle) on normaalia ohittaa oikealta. Kannattaa tarkkailla molempia sivupeilejä!
Auto korjattavana
Mutta sitten tapahtumiin. Hinuri tuli ja siellä oli kaksi reipasta nuorukaista, Daniel ja Kajetan. Jälkimmäinen on pomo (kiharatukkainen) ja puhuu erinomaista englantia.
Primera saatiin vaivoin kyytiin, koska Primera on täydessä lastissa. Hinurin vinssi savusi ja melkein syttyi tuleen, mutta tauoilla ja työntämällä selvittiin.
Sitten mentiin pajalle. Minulla oli vähän orpo olo, en oikein tiennyt missä olemme. Minut olisi ollut helppo kolkata ja viedä auto ja tavarat ja jättää ojanpenkalle.
Ehkä olen vain kuullut ja kokenut liikaa, koska pojista ei kuitenkaan tullut mitenkään ketku olo, päinvastoin. Kun asiaa tutkittikn, niin huomattiin, että ei tule kipinää. Syy oli, että puolen vuoden seisomisen aikana tankkiin oli kondensoitunut vettä ja se oli turmellut sytytystulpat.
Eli vika oli melkein helpoin mahdollinen. Tulpat maksoivat kympin ja heti vaihdon jälkeen kone pörähti käyntiin.
Kajetan kieltäytyi ottamasta yhtään rahaa, koska hänellekin on tärkeää auttaa Ukrainaa. Huoli kuitenkin edes suklaarasian. Eli menneistä tapahtumista sen verran, että kyse on avustusretkestä ja matkakumppani jää Vinnytsiaan.
Sinkkutapahtumat kansainvälistyy
Lupasin Kajetanille, että hän on tervetullut meille. Hän on käynyt ennenkin Suomessa ja on sinkku. Näin organisaatio leviää!
Matka pääsi jatkumaan
Sitten lähdettiin ajamaan itään. Tullissa oli monta kilometriä rekkoja kumpaankin suuntaan. Tullijonossa edessä oli musta Mercedes Maybach Ukrainan laatoissa. Omistaja on varmasti rehellinen ihminen.
Tulli oli hyvin sujuva kokemus. En muista, onko minulla koskaan ennen tullissa tullut sellainen olo, että olemme samalla puolella. Nyt tuli. Varsin ylimalkainen tulliselvitykseni ei herättänyt mitään kummastusta, koska tulli oli selvästi vakuuttunut hyvästä tarkoituksestani.
Ukrainassa
Enpä vielä kerrokaan ensimmäisestä illastani Ukrainassa. Se nimittäin yllätti itsenikin. Kerron sen sijaan Mariasta. Emme ole vielä nähneet emmekä tavanneet, mutta olemme kirjoittaneet paljon. Maria on selvästi aivan erinomainen nainen, mutta hänellä on yksi paha vika. Hän on naimisissa. Mutta hänestä lisää seuraavassa postauksessa.
Ukrainan matka jatkuu – matkakertomusta tulossa lisää.
0 kommenttia