Usein kuulee tai tuntee mielessään kysymyksiä matkojen osallistujilta: Onko reissujen järjestäminen työlästä ja stressaavaa?
Monesti omassa mielessä liikkuu asioita esim. olenko ilmoittanut kaikki matkalaiset matkatoimistoon, onhan nimet ja syntymäajat oikein, liput tallessa paperilla tai lähetetty sähköisesti osallistujille jne. Kaikki ei ilmoittaudu yhdellä kertaa, osa ilmoittautuu hetken päästä ja joku vasta pienen mietinnän jälkeen (lapsen saaminen hoitoon, loman saaminen tai ajankohdan muuttaminen tms.) Pahin pelkotila on siinä, kun on lennon lähtöön enää 2 h, pitää mennä turvatarkastukseen, osallistujan paperilippu jäänyt matkanjohtajalle käteen, henkilöä ei näy ja puhelin ei vastaa tai ei ole päällä. Toisaalta stressi helpottaa siinä heti, kun saa kaikki turvatarkastuksen läpi taxfree shoppia kiertelemään. Sitten voi itsekin ottaa pienet Tammitynnyrissä lentopelkoa vastaan…
Joten vastauksena kysymykseen: kyllä se on.
Ohjelma
Onhan tuossa tottakai ohjelmassakin omat ongelmansa. Meneekö niin kuin on sovittu, pettääkö ohjelmassa joku osa tai kulkupeli tms.
Joskus pitää varautua yllätysohjelmaankin, kuten kynttilöiden ääressä istumiseen pimeällä hiekkarannalla.
Tällainen tapahtui jollain Kreetan matkalla, kun tuli pulma käyttää pieni ylijäämäraha, jonka olin kerännyt osallistujilta jotain pientä extraa varten. Siinä päivä oli ollut upean lämmin, ja illalla oli käyty syömässä jossain. Mietittiin, että ei viitsisi mennä istumaan johonkin sisätilaan, kun oltiin jo sisällä syömässä. Eli ulkona piti pysyä. Siinä joku daami tuumasi, että hän on ostanut kynttilöitä parveketunnelmointia varten, mutta emme kaikki mahdu parvekkeelle. Hmmm. Ratkaisu: rannalle istumaan illan pimeyteen kynttilän valoon ja matkanjohtaja hakemaan palelemisen estoon sisäistä lämmikettä ja mukeja. Olimme suoraan jonkun paikallisen marketin kohdalla rannalla, ja muistaakseni kolme kertaa kävin hakemassa viiniä. Viimeinen kerta meni kuten eräässä laulussa: hyvä meno, tiukka etukeno… Silti myytiin vielä kannu viiniä.
Yllätysruoka
Tässä viimeisellä reissulla menimme paikalliseen tavernaan syömään ja tilasin paikallista makkaraa. Ruokalistan kuvan mukaan sormen paksuisia ja mittaisia pötkylöitä, viisi kpl ja siihen lisukkeet, sinappia tottakait ja salaattia. Tovin kuluttua isäntä tulee sanomaan, ettei ole sitä makkaraa, jota halusin. Ehdottaa jotain toista, johon sanon Yes. Tovin odottelun jälkeen saamme kaikki ruokamme ja makkara, joka lautasella kannettiin pöytään, oli yhtä iso JA paksu ori hevosen LERSSI. Kokoluokka oli jotain kaksi HK sinistä samaan muottiin, mutta maku TAIVAALLINEN!!! Jauhoja ei ollut makkaraan laitettu, vain pelkkää lihaa. Koko lerssi tuli sitten syötyä salaatteineen päivineen ja huuhdeltua alas ruokaryypyllä. Tuumasin kanssa mielessäni, että osaa suomalaisista makkaroista voisi kutsua leivonnaisiksi ja vaihtaa myyntitiskiä niiden sisältämän suuren jauhomäärän takia.
Salainen koodi
Tuossa kanssa yhdellä reissulla saattelin kanssa erästä daamia hotellihuoneeseen ilman taka-ajatuksia (asuin itse siinä viereisessä). Siinä ovella sitten sanotaan hyvää yötä, mutta samalla huomaan ovea avatessa keittiön pöydän vasemmalla puolen ja siinä on kondomi. Kysäisen, että tiedän tuotteen, käyttänytkin joskus, mutta outo paikka säilyttää? Selitys on se, että kun samassa kämpässä on kaksi daamia ja jos ensimmäisen tullut löytää jonkun ”kreetalaisen rantaleijonan”, niin siinä on kumi valmiina käyttöön. Kumin puuttuessa huone on varattu, ja toinen ei tule häiritsemään hellää hetkeä kesken kaiken. Tuumattiin siinä, että tämähän toimii ovikellona. Kreetalaisena ovikellona…
Lentoaika
Tämä sattui jo matkalla koneessa, joten kerrottakoon tähän loppuun. Kävin vessassa koneessa ja palailin siinä takaisin paikalleni. Moikkasin yhdelle reissulaiselle siinä, joka nojasi koneen seinää vasten. Sanoin jotain pientä, en enää muista. Siinä otettuani askeleen eteenpäin kuulin selän takaa keskustelun, jonka avaa lentoemo: miksi herra seisoo siinä hätäpoistumistien edessä? Kaveri vastaa, että olemme maassa, odotan oven aukeamista ja portaita poistumista varten. Lentoemo tiukalla äänellä: hyvä herra, lennämme edelleen 10 km korkeudessa, lentoaikaa on 2 tuntia ja nyt paikalle istumaan. Siitä kaveri lähti kohti oma istuinpaikkaa ja lentoemo tuumaa siinä toiselle, että herra paikka XX ei sitten enää tarjoilla mitään.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ei mitään uutta.
Paljon juttuja ja tarinoita jää kertomatta tuolta Kreetan saarelta, joilla olen ollut (harha)retkien johtajana.
Esim. miksi hotellin kattobileissä DJ:nä toimi hotellin toimitusjohtaja, pizzan haku kestää 3 h muiden odottaessa rannalla ja jälkiruokaraki laseineen lähtee tarjoilijan toimesta pois pöydästä koskematta ja tilalle tulee iso etiketitön lasipullo ja jälkiruokaviinilasit?
Mielestäni parasta näissä reissuissa on, että se mitä siellä tapahtuu jää sinne ja niistä ei huudella somessa tms. Nämä tarinat ovat tosia, mutta olen tarkoituksella jättänyt pois henkilöiden kuvaukset ja nimet.
