Sattui ja tapahtui Kreetalla: Olen neljä sinkkureissua sinne järjestänyt ja tässä hiukan ”matkapäiväkirjaa” reissuilta. Tarinat eivät välttämättä ole järjestyksessä.
Tämä oli ensimmäinen Kreetan matkamme ja kohteena oli Rethimnon. Hotelimme (President) oli keskustassa ja 100 m päässä vanhan kaupungin portista. Vanhassa kaupungissa meillä oli sovittuna sitten kävely, johon oppaaksi tuli Merja (jonka luokse nytkin menemme majoittumaan Vamokseen). Hän osaa täyttä kreikan kieltä asuttuaan yli 20 vuotta Kreetalla oliivipuufarmarina ja ravintoloitsijana, matkaoppaana, yrittäjänä Suomessa jne. Meidät noudettiin hotellilta ja suunnaksi vanha kaupunki. Kävelyn aikana matkalla katsoin, että onpas outo ravintola: pitkä pöytä katettu kapealle kävelykadulle, valkoiset servetit kankaasta ja kukkiakin. Kierros kesti noin vajaan tunnin ja kun kierros oli lopussa, päädyimme tuohon kadulle katettuun pöytään. Se olikin meille katettu ja istumisen jälkeen tuli viinikannut pöytään, oluttakin sai tilattua. Sitten tutustuimme kreetalaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Ensin kaadetaan juomaa kaikille, joille sujuvasti ulottuu ja vasta sitten itselle. Leipää tarjotaan ensin eteenpäin ja sen jälkeen otetaan itse. Tämän jälkeen kuului sana meze. Tarkoittaa sitä, että pääruokaa ei tule, vaan runsaasti erilaista pientä, joita kaikkia voi maistella. TAAS muistetaan tarjota ensin eteenpäin… Tarjolla saattaa olla valkosipulileipää (paahdettu), kreikkalainen salaatti, lammaslihapullat, täytettyjä viinin lehtikääryleitä, täytettyjä kesäkurpitsan kukkia, lasagnea kesäkurpitsasta jne. Ehdottomasti tzatsiki ja oliiviöljyä. Ruoka oli hyvää ja riittävästi.
Samaisella Retin matkalla tuumattiin, että huomenna ei oteta aurinkoa (oli maattu nahat jo punaisiksi) vaan tehdään jotain muuta. Ehdotin, että otetaan ”päkät”. TÄH? Päivä kämpässä kaikki, päiväkäynti jossain muualla kaupungissa vai mitä? Ei, vaan päiväkännit. Tiedossa oli markkinapäivä ja hotellin edessä oleva parkkis muuttui sujuvasti torialueeksi ollen täynnä mausteenmyyjiä ja helppoheikkejä yms. Meillä kiilsi silmissä eväät (juustoa ja hedelmiä) eväsretkeä varten. Löytyi sieltä torilta sitten raki (kreetalainen pontikka) myyjäkin, jolta ostettiin pari litran pulloa rakia (meitä oli useampi, joten pahempaa känniä ei päässyt syntymään) juomisiksi. Siirtymä läheiseen puistoon, penkin valtaus, eväiden levittäminen pyyhkeen päälle ja toimeen. Hyh, olipas hyvää, sanoin naisväki irvistellen ensimmäisten ryyppyjen jälkeen Miehet jatkettiin perässä ja tuumattiin, että ei makunautinto, mutta juotava on, kun on maksettu. Parin ryypyn jälkeen ei enää niin pahalle maistunut, vaan juomaa alkoi kulua pikkuhiljaa. Puistossa puut alkoivat varjostaa, joten siirryimme vanhan linnoituksen valleille aurinkoon istumaan ja miettimään seuraavaa liikettä. Tuumattiin, että joku kulttuuripläjäys menisi tässä tilassa. Löysimme jonkun paikallisen taiteen museon, siinä oven ulkopuolella eräs harvasanainen mies tuumasi, että ”eiköhän oteta tömpsyt, niin kestetään tuo kulttuuri paremmin”. Työtä käskettyä…
Jonain iltana samaisella reissulla illasta sitten nähtiin vanhassa kaupungissa kiviseinässä avoin ovi, jossa oli mainos ”Bar Aladdin”. Tuohan täytyy katsoa, josko vaikka Aladdiniin ja taikalamppuun törmättäisiin. Askeleet veivät ovesta sisään, ja löytyi penkit ja pöytä asettua paikalleen. Tarinat ja muut jutut alkoivat liikkua ja ilta kului sanailun merkeissä. Sitten luonto kutsui käymään vessassa, ja nousin ylös. Takaraivoon kopsahti jotain kovasti, ja sanoin että ”kukas löi?” Muut ihmeissään sanoivat, että ei kukaan, se oli appelsiini, joka oli vielä puussa kiinni. Istuimme siis iltaa tähtitaivaan ja appelsiinipuiden alla. Mainittakoon, että tähtitaivas oli upea katsottava siinä paikassa. Illalla oli kynttilät sytytetty pöytiin, sähkövaloja ei ollut kuin yksi pieni baaritiskillä, jotta sai juomat ja rahat hoideltua kuntoon.
Tämä tapahtui Vamosissa, siellä ollessa ekalla reissulla. Majoituimme kylään pääkadun varrelle vierastaloon, meillä oli kaverin kanssa oma huoneisto. Päivän aikaan kuuntelin sitten kirkonkellojen lyöntejä tasatunnein puolia tunteja unohtamatta. Nukkumaan mennessä sitten kuuntelin kerran kaksi kellojen soittoa ja nousin laittamaan tulpat korviin. Yö meni hyvin, aamulla herää pirteänä (kiitos korvatulppien). Aamukahvipöydässä kerron kaverille, että nousin laittamaan tulpat yöllä. Eikö kellojen soitto häirinnyt sinua ollenkaan? Kaveri katsoo minua ja tuumaa jotenkin näin, että ”puhdas omatunto takaa hyvät ja syvät unet”… Hmmm?
Vamos itsessään on pieni kyläpahanen hiukan korkeammalla vuoristossa, joten siellä ei ole niin kuumaa kuin on rannikolla. Paikallisia asuu noin parisataa, eritasoisia ravintoloita löytyy jokunen kappale. Kaksi parempaa ruokaravintolaa, joista toisessa on silloin tällöin livemusiikkia (ilmoitus keikasta on A4 paperi iskettynä eucalyptus puun runkoon) ja jos et ole nopea, missaat lipun keikalle. Isä ja poika soittavat perinteistä kreikkalaista musiikkia. Samalla paikassa on tarjolla kylän paras ruoka (kisaa tosin aikas tasapäisesti aamupalapaikkamme kanssa), mutta tämä on makuasia. Kylä on itsessään vanha, paikalta löytyy historiaa mm. roomalaisten aikanaan kiveämä tie (nyt sivukatu). Talot ovat vanhoja mutta kunnostettuja suurelta osin. Osa taloista on raunioina, sillä jossain vaiheessa kylästä muutti paljon perheitä Amerikkaan ja talot jäivät sitten tyhjilleen. Nykyinen sukupolvi Amerikassa ei välttämättä edes tiedä, että on jotain taloja suvun omistuksessa. Kylästä löytyy leipomo, josta saa aamulla jo n. 7 pintaan tuoretta leipää ja mahtavia pasteijoita. Pasteijalla melkein elää sitten jo lounaaseen asti, jos siihen kylkeen saa kupin kahvia ja hunajalla maustettua kreikkalaista jugurttia. Ruokahan Kreetalla on takuulla tuoretta. Ja terveellistä…
Sinkkutapahtumilla nyt tarjolla Vaellusmatka Kreetalle huhtikuun 2019 lopulla. Katso lisää:
https://sinkkutapahtumat.fi/tapahtumat/vaellusmatka-kreetalle/
