Englanninkielisissä tutkimuspapereissa on lopuksi Conclusion eli lopputulos ja johtopäätökset. Minulle Ukrainan-matka oli sekä tutkimusretki että oppimismatka eli johtopäätöksiä tuli runsaasti. Erityisen huomionarvoista on, että ne olivat lähes kauttaaltaan etukäteiskäsitysteni vastaisia. Tieteen peruslähtökohtiin kuuluu, että tutkijan tulee olla liikkeellä avoimin mielin ja hän ei saa etukäteen määritellä tuloksia.
Olen viettänyt paljon aikaa Venäjällä, erityisesti Pietarista. Olen pitänyt kaupungista ja sen asukkaista kovasti. Olen muutenkin liikkunut runsaasti entisen itäblokin alueella, mm. asunut Eestissä. Suhteeni Venäjään on väljähtynyt 00-luvulla. 90-luvulla minulla oli suorastaan halu päästä sinne, mutta se laimeni pois 00-luvulla, koska Pietarin ilmapiiri muuttui. Viime vuosikymmenellä tuota halua ei ollut enää lainkaan.
Tällä taustalla oletin saapuvani jonkinlaiseen Venäjä jr:ään. Kyrilliset kirjaimet, samantyyppinen lipukepohjainen tullikontrolli, tullin jälkeiset kymmenet kioskit ja puolirähjäinen maaseutu vahvistivat alkumielikuvaa. En olisi voinut olla enempää väärässä.
Tulin maahan lännestä ja olin keskellä. Kulttuurilinja kulkee itä-länsi-suunnassa ja arvattavasti idässä on erilaista. Myös pääkaupunki, kuten monissa muissakin maissa, muodostaa oman ryhmänsä. Ukraina on yli kahden Suomen ja 40 miljoonan ihmisen maa eli hajontaa varmasti on. Tämä arvio koskee ymmärrettävistä syistä lähinnä Vinnitsaa eli keskiosaa.
En koko matkan aikana nähnyt kadulla yhtään roskaa. Maaseudulla oli paikoin kulahtanutta, mutta siistiä, esim. autonraatoja ei ohiajaessa näkynyt. Ojassa ei ollut jääkaapinraatoja, kuten Viipurin-tien varrella.
Ihmiset olivat kauttaaltaan kohteliaita eikä jonoissa esiintynyt tunkemista tai etuilua. Toisia tervehdittiin ja kun tankerokielitaidollani yritin viestittää jotain, kohtasin vain tasan yhden, joka ei edes yrittänyt ymmärtää. Käytöksestä huokui myös rehellisyys.
Tässä takana on agraarikulttuuri: maanviljelijän on syytä olla rehellinen ja hoitaa hommat, koska samojen kyläläisten kanssa on tultava toimeen vuosikymmenet. Kuulostaako Suomelta?
Myös aikataulut ja lupaukset pitivät. Naisen asema on selvästi varsin tasa-arvoinen ja riippuu enemmän henkilöstä kuin sukupuolesta. Koulussa hierarkkisuus vaikutti matalalta, ihmiset olivat enemmän työtovereita kuin pomo-alainen-suhteessa. Kun kysyin asioita, pääosin ihmiset vastasivat itse eivätkä pyytäneet ylempäänsä vastaamaan.
Useamman keskustelun perusteella sikäläinen kansanluonne on ahkera. Suomalaisilla on tästä havaintoja marjatiloilta.
Liikennekäytös viittaa lähinnä Ruotsiin. Suojatielle voi astua ilman sivulle katsomista (ihan oikeasti!), leveäkaistatiellä annetaan tilaa, vilkulla saa tilaa ja ohi päästetään.
Pieni yksityiskohta on viikingit. Menneinä vuosisatoina viikingit jättivät melkoisen määrän geeniperimää Ukrainaan. Uskoakseni samalla jäi myös skandinaavista kulttuuriperimää.
Se on helppo uskoa esim. kursailun jalossa perinteessä: sikäläiset tuntuivat olevan yhtä ujoja palveltaviksi ”ei minun takiani tarvitse” ” en minä nyt muuten, mutta jos ihan välttämättä haluat tarjota” ja niin eteenpäin. Kotoista.
Kuten arvata saattaa, pidän Ukrainasta. Harmi vain, että sinne on täältä matkaa.
Pidän myös ukrainalaisista naisista. Huomasin heissä suomalaisuuteen verrattuna huomattavaa suorapuheisuutta. He eivät suinkaan olleet kapsahtamassa kaulaani, kuten matkakertomukseni lukijat hyvin tietävät. Yksi merkittävä syy tähän on, että sikäläiset naiset ovat huomanneet, ettei mies ole suinkaan välttämätön ja he haluavat olla itsenäisiä. No, minunlaiselleni itsetuntoa arvostavalle miehelle tämä sopii oikein hyvin.
Toinen etu on ahkeruus. Sikäläiset naiset eivät selvästikään odota, että asiat tapahtuvat, vaan ovat valmiita tekemään asioita itse. Yleisesti ottaen, ahkeruudesta on etua kaikessa.
Kolmas hauska puoli on suhde ulkonäköön. Yleinen asenne oli kuvia ottaessani, että toki, tietysti ota kuva. Tämä pitää sisällään sen oletuksen, että tietysti olen viehättävä, dokumentoi mielellään olemukseni. Ja toki näin myös vähemmän viehättävän näköisiä naisia, mutta en yhtään, josta voisin sanoa, että hän on käyttänyt rahaa tai vaivaa näyttääkseen (miehen silmissä) rumemmalta. Harmi kyllä en tullut katselleeksi tarkemmin sikäläisiä uroksia, millainen olisi näiden naisten vastinpari.
Toisin sanoen, sikäläinen nainen ei ole mikään helppo nakki. Muistelen, että edellisessä osassa mainittu Pate kävi vonkuumatkoilla ainakin vuoden ennen Suomeen muuttoa. Paten tilanne oli vielä sellainen, että hän kykeni matkustamaan enemmän kuin monet muut.
Nyt esitänkin kysymyksen: kuka haluaisi tulla seuraavalle matkalle Vinnitsaan kanssani? Matkan kesto on noin viikko ja ajankohta lokakuussa tai joulun aikaan. Nyt osaan valmistautua paremmin ja oletan, että tapahtumiakin olisi enemmän. Turvallisuustilanteesta voin kertoa lisää, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä, että se olisi ongelma.
Minuun saat yhteyden suominen@sinkkutapahtumat.fi
0 kommenttia